Bisnestarinoita 176

Bisnestarinoita 176

Lujasti tympeä

Huonosti menee ja pahempaa on luvassa.

Kaikki tietävät tämän ja silti näyttää siltä kuin suurin osa teeskentelisi, että asiat ovat toisin. Vaikea ymmärtää, miksi ihmiset tekevät tämän. Epätoivosta? Siitä perimmäisestä optimismista, jonka sanotaan kuolevan vasta kun toivoa ei enää ole?

Liukeneminen pidentää elämää.

Näin minulle kerrottiin ja on asioita, jotka uskon suoralta kädeltä. Sellainen olen tai ainakin sellaiseksi olen tullut. Ja koska olen päättänyt, että elämässäni alkaa uusi vaihe, sanon tämän: koska olen itse tehnyt itsestäni tällaisen, valintojani toistamalla.

Meidän organisaatiossa ei puhuta politiikkaa, koska meidän politiikkamme on ESUP (Ei Seksiä Uskontoa Politiikkaa). Tämä ei johtunut uskosta siihen typerään väitteeseen, että näitä kolmea on hauskempi harjoittaa kuin tyytyä puhumaan niistä. Ei, vaan koska niistä puhumisen epäillään vaarallisesti vahingoittavan tuloksen tekemistä, sitä ainoaa ja perimmäistä tarkoitusta, mikä on tuonut meidät yhteen. Toisilleen vieraat ihmiset, joita jokin, yhtä alitajuinen kuin kieroutunutkin tarve yhdisti.

Mutta mihin sinä vedät rajan, niin kuin seksin suhteen? Arkipäivän eroottinen thrilleri tapahtuu ennen kuin kukaan ehtii nostaa lusikkaansa lattemukista. Sitä paitsi jokainen edes kerran elänyt tietää, että vaatimatonkin kihelmöinti jossain puolella kehoa pitää vireystason pinnan yläpuolella.

Yritys tehdä vakavaa bisnestä on silloin kyllä suuressa vaarassa.

Nämä on kysymyksiä, jotka voidaan ratkaista vain verellä ja raudalla. 2010-luvun modernistisessa korporaatiossa se tarkoittaa: anna itsestäsi vasta sitten kun olet varma, että se kannattaa.

Siksi dialogi saattaa useinkin tapahtua niin kuin tänään.

-No, mites menee?

-Hyvin. Entä sinulla?

-Kiitos, kyllä tämä menee. Niin ja oli minulla asiaakin. Ehditkö katsoa ne ennusteet, siis että olivatko ne kohdallaan eli riittävän korkealla?

-Kyllä ehdin ja kyllä olivat, kiitos.

Tätä ei ole ihan helppoa tulkita esileikiksi.

Mutta keskustelu sai yllättävän jatkon.

-Tiedätkö, millä nimellä austraalialaiset kutsuvat bumerangeja, jotka eivät palaa?

-No en kyllä.

-Kepeiksi.

Tämä OLI yllättävää. Tiesin, mihin hän pyrki: panna minut ajattelemaan. Kysymään, mitä oikeastaan olen. Ja se on tunnetusti eroottisinta mitä on.

Seikkailu saa minut kevytmieliseksi, niin on ollut aina.

-En ole isäsi mutta esimiehesi olen kyllä.

En uskonut, että tulisin koskaan sanomaan näin.

Mutta elämässä tarvitaan vain kaksi asiaa

  • Että tietää, kuka on.
  • Että tietää, keneen voi luottaa.

Ja sitä tulet tuntemaan minut, ajattelin, ja voima oli kanssani.

Samassa mieleni täytti epäilys: eikö minussa todellakaan ollut aikoinaan voimaa vastustaa tämän kaiken houkutusta? Pysyä erossa, pysyä poissa ja ohjata oma elämäni sinne, missä olisin voinut elää omilla ehdoillani enkä näiden elämää suurempien voimien riepoteltavana. Näin, miten huonoon tämä johtaa. Jos elämästäni ei jää paljon jäljelle päivän päättyessä, miten on sitten, kun päivä päättyy viimeisen kerran?

Ja jos jokin toinen puoli on olemassa, katsooko se silloin minua kuten kuilu katsoo, kun sinne tuijottaa tarpeeksi kauan?

Silloin palasin takaisin ja näin noiden punaisten huulien tuijottavan minua takaisin. Olinko sittenkin pelastettu?

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Bisnestarinoita 156

Bisnestarinoita 156

Jorma

Mistä kaltaiseni jormat tulevat? Sellaiseen on haikea vastata, vaikka olen joutunut kohtaamaan kysymyksen moneen kertaan. Liian moneen.

Onneksi on todellisuus, joka kiusaa minua toisilla kysymyksillä.

-Mikä sinun valistunein arvaus on: pysyvätkö nykyiset toimijat asiakasrajapinnassa vai jäävätkö taustajärjestelmiksi?

Mitä voisin siitä tietää minä? Liittyykö tämä kysymys millään tavalla siihen, mitä teen ”päivätyökseni”, puhumattakaan ”ydinosaamisestani”? Ei mitenkään ja kuitenkin minä vastaan, koska olen niin tottunut mykkänä vastaamaan ympäristön odotuksiin.

-Tässä käy niin, että viiden vuoden kuluessa nykyiset siirtyvät taustalle. Siirtymävaiheessa koneet toimivat ihmisten avustajina kunnes algoritmit korvaavat toimijat.

Vastaus tyydytti kysyjän ja hän poistui näyttämöltä. Sellaista on bisneselämä.

Vaan tyyntä myrskyn edellä. Jos ei kysymys, niin väite.

-Myynnin markkinajohtajat joutuvat kovaan kustannuskilpailuun uusien ja ketterien kilpailijoiden kanssa. Vanhat toimijat ovat vaarassa valua taustalle pyörittämään pienikatteista osto- ja myyntiliikettä raskaalla kulurakenteella. Mitä meidän kannattaisi tehdä?

Ja taas minun olisi oltava perillä asiasta, josta en ole kuullutkaan. Milloin asiantuntijuudesta tuli tällaista huoraamista? Ja: olenko itse jotenkin syyllinen siihen, että näin on käynyt?

-No, meillä on halua kasvattaa kilpailukykyä, koska palveluita saa jo tarjota ylirajojen. Ja tietenkin tahdomme kehittää uusia liiketoimintoja, jotka enää vain hipaisevat perinteistä alalla toimijuutta. Pienikatteisen myyntiprosessin automatisointi on kaikkien meidän vastaiskuvalikoimassa. Tämä johtaa väistämättä työtehtävien katoon. Muutos tulee, halusi ­sitä tai ei. Valmistautumattomuushan on aina huonoin vaihtoehto niin yrityksille kuin työntekijöillekin.

Halusin pitää työntekijöiden puolta. Tai halusin antaa sen mielikuvan, että pidän heidän puoltaan, vaikka todellisuudessa minusta ei tuntunut miltään.

Voi olla, että tunnet tässä kohtaa vaistomaista halua tuomita minua, mutta ajattele silloin tämä: kuinka monesta asiasta sinulla on todellisuudessa varaa kiinnostua? Niinpä. Et ole minua parempi vaikka hetki sitten kuvittelit niin. Tämä on yhtä turhaa kuin että kuvittelisin olevani jotenkin parempi kuin olen. Älä sinä ikinäkään mene siihen.

Ja sitten, ihan yhtäkkiä & äkkiarvaamatta, olin aivan liekeissä!

Paikalle raahustaneen vinkulelun melankoliset huokailut toimivat tällä kertaa triggereinä.

-Mutta jotain hyväähän tässä pitäisi olla tarjolla.

-Tietenkin! minä suorastaan huusin. – Luottamus ei synny itsestään, vaan silloin, kun sille annetaan mahdollisuudet syntyä. Meillä on tarve tulla kohdatuiksi ihmisinä, osaajina, oppijoina, yhteisön jäseninä. Luottamuksellinen ilmapiiri saa meidät yltämään parhaimpaamme, se saa meidät loistamaan. Uudistumisjohtaminen onnistuu kuuden keskenään kytköksissä olevan osatekijän kautta. Ne ovat strategia, mahdollistajat, vahva johtajuus, viestintä ja vuorovaikutus, osaaminen ja oppiminen sekä luottamus.

-Kuulostaa hyvältä! Saisitko repäistyä tuosta jotakin huomisaamun työläisinfoon?

-Totta kai! Arjen johtajuushan kasvattaa luottamusta. Se näkyy vastuuna, vaikuttamisena ja välittämisenä. Vastuu voi liittyä esimerkiksi lupausten pitämiseen, sovittujen asioiden tekemiseen tai luottamuksellisten asioiden käsittelyyn. Vaikutamme aina jokaisessa vuorovaikutustilanteessa. Sanavalinnat ja sanomatta jättämiset, äänenvoimakkuus, äänensävyt sekä eleet ja ilmeet joko kasvattavat luottamusta tai syövät sitä. Jos välitämme itsestämme, läheisistämme ja yhteiskunnastamme, valitsemme luottamuksen rakentajan tien. Siitä hyödymme kaikki!

Se tunne, kun kaikki hesiteissöni on ohi ja tietää, että tällaisista puheista on tapana kolahtaa bonari. Ainakin myöhemmin.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Bisnestarinoita 120

Bisnestarinoita 120

Leikki on hiekkalaatikossa

Jos olet saanut valtaa kuten minä, tiedät yhden asian, jota vallattomat eivät tiedä: ei se elämä siitä paremmaksi muutu. Kadehditaan turhaan, kuvittellaan vielä turhempia.

Sinun olisi oltava parempi ihminen etkä ole sitä. Nämä hirvittävät itsesyytökset ja –epäilyt piinaavat sinua kuin ristin juurella raakkuvat varikset.

”Onko muilla enemmän moraalia? Onko heidän valtansa oikeutetumpaa? Osaavatko he palvella paremmin ihmisiä, jotka alistuvat heidän valtaansa?”

Jos vastaat kaikkeen kyllä, voit saman tien tehdä edelmanit laivalta.

Parasta olisi sparrailla näitä kysymyksiä jonkun kanssa, saada tolkkua tähän pahaan epämääräisyyteen ja ehkä voida paremmin.

Mutta kenen kanssa näistä painajaisistaan puhuisi?

Keneen voi luottaa niin paljon? Ellei juuri nyt, niin yhtenä päivänä jokainen on valmis käyttämään mitä tahansa tarinaasi sinua vastaan. Silloin ei ole samantekevää, kuka niin tekee.

Nämä samat ihmiset jaksavat keuhkota siitä, miksi niin monet antavat paremman kuvan elämästään kuin mitä se todellisuudessa on. Mitä uutta siinä on? Ainahan historia näyttää paremmalta kuin todellisuus, tuo raaka ruoska.

Loppujen lopuksi me olemme vain hulluja, jotka johtavat sokeita. Niin joku on sanonut. Minussa tosin hulluus on vain jonkinlaista tylsyyttä. Sellaista, että eläminen on… vaikeahkoa.

-Luota minuun.

Siinä on luottamusta herättävä sanapari. Niin minutkin opetettiin sanomaan.

Tyypit, joihin ei voi uskoa, ovat ne, joilla on kestohymy. Ehkä he ovat oikeasti iloisia mutta vaan ehkä, vahva ehkä.

Niitä luulee uskollisiksi, mutta se on kevytmielistä yliarvioimista ja liikaa luottamista. Tarvitaan vain jotakin etäisesti uhkaukseksi tulkittavaa, ja he ovat valmiita tunnustamaan mitä tahansa. Varsinkin jos heitä auttaa näkemään, miten kaikki tämä oikeasti toimii.

Siis: varmista selustasi, istu sille tuolille selkä seinää vastaan.

Suojelet itseäsi, jotta voisit suojella valtaa. Mikään ei ole tärkeämpää kuin vallan suojeleminen. Et tee sitä itsesi takia. Se on tehtävä, koska planeetta pyörii eteenpäin ja vain vierivä sammal kivettyy.

-Luuletko, että meillä menee tähän vielä kauan?

Kun kysyjällä on punainen silkkihuivi kaulalla, syntyy välitön halu miellyttää ja vastata, ettei tähän mene kuin hetki.

Se on kuin tehtävä öisellä merellä. Pimeää, ei sellaista olisi osannut toivoa ja kuitenkin se rauhoittaa. Merta on vaikeaa erottaa miehestä ja päinvastoin. Elämän yritys jäljitellä taidetta on tuomittu epäonnistumaan. Vaikeaa on tajuta vain se, miksei kukaan välitä siitä.

-Tässä menee juuri niin kauan kuin on tarpeen.

Tunsin aitoa ärsyyntymistä, ikävää ja iloa ja niiden huonoa sekoittumista.

Siitä ovat oikeat päätökset tehty. Oikean ja väärän välillä on polttavan kuuma autiomaa, jonka hiekassa skorpionit pitävät riehakkaita juhliaan. Miksi on niin paljon, mistä meillä ei ole käsitystä. Tai minulla, vaikka minun jos kenen pitäisi tietää. Tieto on edelleen vallan horo.

Mutta minulla on jotakin. Tietämättömyytensä myöntäminen on vahva merkki vahvasta vallasta. Sellainen valta on melkein pyhää. Koska et petä itseäsi, kukaan ei voi pettää sinua. Olet päässyt kuolemattomuuden kierteeseen.

Vasta sitten alkavat todelliset keskustelut. Hän nojaa taaksepäin.

-Tämä työ… Olen pitänyt tätä tärkeänä, vaikuttamisena, jopa kunniallisena. Ja sitten istun näissä ikkunattomissa neukkareissa ja me tuijotamme kumpikin omia näyttöjämme.

-No, kyllä tässä aina jotakin saadaan aikaan. Ja kohta ollaan valmiita.

-Valmiita mihin? Lähtemään pariksi tunniksi kotiin, jäämään eläkkeelle, kuolemaan?

-Pitääkö tähänkin sekoittaa tunteet?!

-Höh, ne sekoittuivat jo ennen kuin sinä synnyit.

Mitä tuohon voisi sanoa? ”Vieläkö sä leikit mun kaa, kun puu tekee tuulelle tuloa?”

Aina ei onneksi tarvitse sanoa mitään. Tuijottaminenkin käy ja se jättää enemmän tilaa tulkinnoille.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Bisnestarinoita 104

Bisnestarinoita 104

Viisastelua

Viimeiset vuodet meillä on ollut vt. toimarin kanssa aina sama vääntö. Se, että ajattelen liikaa & että juttuni ovat liian monimutkaisia. Ne eivät myy. Siis minä kyllä myyn mutta juttuni eivät. Toimeliaana naisena vt. teki asialle lopulta jotakin. Eli lapioi paikalle konsultin, alan gurun, joka ei turhaan poistu konkretian äärestä.

-Ei nämä jutut ole sen monimutkaisempia kuin Barbien reidet.

Ainakin hänen avauslauseensa oli melko epäortodoksinen. Äijä oli parhaat päivänsä nähnyt mutta lukujen valossa teki ihan tyydyttävää bisnestä. Joku stailisti saattaisi kyllä huomauttaa pikkutakin ikiaikaisesta mohairkuosista, 70-luvun demarikampauksesta, ja joku neuropsykologi ehkä epäilisi varhaista dungeonia, mutta mitäs näistä. Ihmisyyden alkuerissä konsulttikin on vaan ihminen. Joten suoraan asiaan.

-Tiesitkö, että työpaikan onnellisuuteen voi johtaa monta erilaista reittiä?

-En.

-Tiedätkö, miksi et tiennyt? hän kallisti päätään ja yritti näyttää fiksummalta.

-En. (jatkuuko tätä vielä kauan?)

-Siksi, ettet osaa ajatella itsestään selvyyksillä! Ihmiset eivät todellakaan kaipaa hämmentäviä ajatuksia. Eivätkä monimutkaisia. Eivät yhtäkään sellaista, jotka pakottaisivat heidät ajattelemaan. Ihmiset eivät pidä pakottamisesta! Ihmiset pitävät siitä, että saavat olla rauhassa, jatkaa elämäänsä, ajatella vasta kun on pakko. Ymmärrätkö?

-Tietenkin! Yritin toiveikkaana saada ääneeni innostusta, koska henkeni oli salpautua hänen isällisen ja holhoavan äänensävynsä ikävästä hajusta.

-Eli koko homman clue on 95% vanhaa ja sitten ehkä ihan vähän jotakin vanhalta, tutulta ja turvalliselta tuntuvaa kierrätystä. Tämä koskee erityisesti bloggaamista, twitteröintiä ja tietenkin kiinouttailua, sanoi hän ja tuntui olevan kova poika konkretisoimaan kaikkea sormillaan.

Aloinko nähdä valon? En oikeastaan.

Katselin ikäiseni konsulttisedän kevyesti väpättävää ylähuulta ja mietin, mikä tämän tilanteen ulospääsy on. Siksi yritin keskittyä sellaiseen vakavaan kysymykseen kuten ”Voiko ilmastonmuutos iskeä minuun siinäkin tapauksessa etten usko siihen?”.

-Ajattele vaikka lausetta ”Onnellisuus on tarttuvaa ja se leviää parhaimmillaan koko organisaatioon”.

-Mieluummin en.

-Jaa, kuulostaako lause sinusta itsestään selvältä?

-Kuulostaa kyllä!

-Tajuatko nyt? Siltä sen pitääkin kuulostaa! Juuri sitä ihmiset kaipaavat. Mitä itsestään selvempi, sitä vähemmän tarvitsee ajatella. Siksi sinäkään et halua ajatella sitä! Koska sitä ei tarvitse ajatella! Hän oli todella innoissaan omasta äänestään.

Nyt ymmärsin, mihin

  • Tuo kutale pyrki
  • Hänen menestyksensä perustui
  • Maailma on tuollaisten tyyppien myötä menossa.

Se ei ilahduttanut minua. Vielä vähemmän kuin tuon köyhän miehen mattinykäsnaama.

-Tiesitkö muuten, että ”Onnelliset työntekijät kykenevät ottamaan hallittuja riskejä”.

-En.

-Siinä näet. Tarvitset vielä paljon harjoittelua. Muista, että ”Onnelliset työntekijät tekevät työtä mielellään yhteisen edun hyväksi, ovat sitoutuneita omaan organisaatioonsa sekä panostavat hyvään ryhmähenkeen, joka on elintärkeä edellytys organisaation menestymiseen.”

-Kiitos tästä kaikesta! yritin olla sarkastinen vaikka tiesin sen turhaksi.

-Älä minua kiitä vaan organisaatiota. Sillä: ”Luottamus on kaiken toiminnan perusta”.

Ei kai siinä. Harjoittelemaan vaan. Itse-lobotomiaa ja Barbiella leikkimistä. Kun astuin ulos ikuisuuksiin jatkuvalle käytävälle, olisin voinut purra pakasteseitä.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Bisnestarinoita 102

Bisnestarinoita 102

Nopeammin ja fiksummin

En tunne ketään, joka tykkää lastenhoitokeikoista organisaation sisällä. Nyt oli tarjolla sellainen. Ja tarjolla-sanaa käytetään taas väärin, sillä ei vt. jättänyt vaihtoehtoja. Ihme ruoskapimu!

Piti paimentaa markkinointijannuja,

joiden piti isot lattemukit käsissään selvittää, mistä me puhumme kun puhumme markkinoinnista. Tulin paikalle kesken tätä:

-… se on aiheena jotenkin mahdollisimman ei-hauska, jopa vastenmielinen.

Mistä te puhutte? kysyin vaikka tiesin että näillä markkinointisankareilla oli vain yksi puheenaihe: markkinointi.

-Jos meidän markkinabudjettia leikataan, niin sitooko se meidän kädet vuosiksi eteenpäin?

-Niin, huolestuttaako sijoittamisessakaan oikeastaan muu kuin sijoittaminen?

-Puhutaanko tässä jo virhepäätelmien ketjusta?

-Jotain todella pelottavaa on ihmisessä joka ei kykene erottamaan omaa ja jonkun toisen elämää toisistaan. Se on kuin oma aikapoimu.

-Silti voi olla monta päivää sisäisesti hauskaa.

Asiaan, saatanat! karjaisin. Heti auttoi.

-Sisältömarkkinointi-sana pitäisi korvata vaikutusmarkkinointi-sanalla – ohjaisi tekemistä paremmin. Markkinoinnin tarkoitus on vaikuttaa, sisältömarkkinointi termiä ei tarvita muutenkaan, koska kaikessa on sisältöä.

-Se on siis vähän niinkuin design thinking tai growth hacking vaikka parempi olisi growth design tinkering.

-On hyvä, että termeistä puhutaan. Ei ATK ole enää ATK:ta. Se on ICT:tä tai digiä. Se mikä muuttuu on tarinan läpinäkyvyys ja todenmukaisuus.

-Sisältömarkkinointia ennen puhuttiin kaupallisista artikkeleista vaikka advertoriaali on lähimpänä. Silti molemmat ihan turhia termejä!

-Sisältömarkkinoinnin ensisijainen tehtävä tuottaa aitoa lisäarvoa. Vaikuttavuus, brändimielikuva, yms. seuraus, jos arvolupaus toteutuu.

-Tuossa tapauksessa voit korvata taas millä tahansa termillä sanan sisältömarkkinointi. En osta termiä.

Miksi helvetissä ostaisitkaan, kun sinun tehtäväsi on myydä!

-Eihän esim. brändimainonnalla pyritä tuottamaan lisäarvoa vaan vaikuttamaan suoraan mielikuvaan. Perehtyisin tässä vain kattotermeihin kuten markkinointiviestintä ja sen tavoite on vaikuttavuus, tajuatteko?

-Itse näen että markkinointiviestinnän tavoite on aina lopulta myynnin lisääminen. Strategioita ja termejä tämän saavuttamiseen on monia. Palkat maksetaan euroissa, ei näyttökerroissa.

-Muistakaapas pojat ensin tämä: Sisältö rakentaa suhteet. Suhteet rakentaa luottamuksen. Luottamus draivaa liikevaihdon. Ja muista aina kysyä miksi!

-Mutta tällä hetkellä sisällön odotetaan ensisijaisesti luovan konversiota, ei suhdetta. Vertailu maksetun tilan ja esim. maksetun tuotokseen ei ole relevanttia, koska molemmat maksettua. Lopputulos tärkeä.

-Hyvin laadittu artikkeli lisää kiinnostusta tutustua alan palveluntarjoajiin. Mutta sinä et ole taho joka määrittää ”hyvin laaditun”, vaan kuluttajat. Tähän voisi mukailla suomalaista sananlaskua ”Arvo on katsojan silmässä.”

-Onko tässä kuitenkin selkeä hetero-olettama?

Siinä päivän kysymys! Äiti, mistä kyselijät tulevat?

-Juuri näin! Sisällön tuottamista pitää vaan ohjata oikeaan suuntaan ja silloin vaikuttavuus vähemmistökohderyhmissä pitäisi olla lähtökohta.

-Termeissä on se ongelma, että usein ne syntyvät konsultin tarpeesta erottautumiseen ja myymiseen.

-Uusi termi sopii kun haluaa ponnistaa huipuksi. Pitää olla melkoinen tekijä, että saa puskettua yleiskieleksi asti. Siihen asti huonompi.

-Ja mikä tuossa on Se Vaikuttava Asia? Kuinka monta asiaa potentiaalinen asiakas onkaan valmis tekemään? Empiirinen testi, kenties?

Ei mitään varsinaista tekijäainesta, kenties?

-Potentiaalinen asiakas on valmis tekemään todella paljon jos kokee saavansa vaivannäölleen vastineen. Tässä kohtaa olen skeptinen tavoitteen ja käytännön kohtaamisen suhteen. Fiksun sisältömarkkinoinnin etu on reaaliaikainen mittaaminen ja siitä oppiminen.

-Mittaamista tapahtuu mutta todella harvoin yhtä läpinäkyvästi ja tavoitteellisesti, ainakaan B2B-maailmassa. Sisältömarkkinointi vs. perinteinen markkinointi vastakkainasettelu yhtä turha, kuin outbound- vs. inbound-myynti. Molemmilla on paikkansa.

-Strategia on kaksiteräinen miekka. Usein se tehdään hutiloiden ja joskus sitä korostetaan liikaa!

-Strategia on päivittäistä johtamista, oman osaamisen kautta ja vision mukaisesti mitä ei tehdä ja mitä tehdään! Painopiste miksi ja visio & missio jne. Strategia on voittosuunnitelma!

-Strategian yksi tarkoitus on miettiä valmiiksi, mitä tehdään kun olosuhteet muuttuvat. Kyetään reagoimaan muita nopeammin ja fiksummin.

Eiköhän näillä mentäisi taas yksi aika. Sen verran selvää puhetta, että raportoinnin vt:llekin hoitaa varmaan joku algoritmi.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Bisnestarinoita 94

Bisnestarinoita 94

Niin täydellistä

Istuttiin siinä ykköset päällä vt. toimarin kanssa toisessa rivissä. Koska ensimmäisessä rivissä istuivat Sauli ja Juha ja Petteri ja Timo ja ketä vielä. Odotin pääseväni tähyilemään Jennin niskaa mutta eipä näkynyt naista. Siis juuri ketään muutakaan naista.

Meistä olisi vt:n kanssa jossakin toisessa elämässä tullut  edustava pari, mutta ei tässä elämässä koska #karma. Sen sijaan jouduin tuijottamaan pienen puhelimeni isoa näyttöä. Twitter-fiidissäni kulki kaikenlaista kunnallisvaaliehdokasta ja niiden tukijoita ja moittijoita. Kyllä ei oikein mahdu montaakaan asiaa tähän maahan yhtä aikaa, #mtvttk #Mestis. Tai kai mahtuisi, jos panisi mahtumaan. Mutta kuka jaksaa oikeasti ?

Mitä me odotimme? Juhlapuhujaa. Sen takia kaikki tämä tärkeily ja kekkalointi, kumartelu ja herranpelko. ”Läpileikkaus suomalaisesta yhteiskunnasta” – siksi tänne piti raahautua. Odotettavissa olisi visionäärinen puhe. Valtakunnan kuumimmaksi misuksi (tietenkin selän takana, off the record ja silti kaikkia tahoja loukaten) valittu keski-ikäinen blondi oli koko alkuvuoden ollut aivan järkyttävässä nosteessa transmediaalisilla kentillä.

Ja lopulta hän asteli sähkönsinisessä mekossaan valkeutta hohtavaan puhujapönttöön ja me pöntöt taputimme ihan pirkkoina. Muu olisi ollut huonoa käytöstä, koska sentään #Suomi100.

– Ihanat ystäväni! (noin voi aloittaa, vaikka en mitenkään voi olla ystäväsi)

– Sadassa vuodessa Suomi on muuttunut! Ennen meillä ei ollut katuvaloja. Nyt meillä on kaikkea. Ja silti on niin paljon onnettomia! Vaikka meidät aina uudestaan valitaan onnellisimmaksi ja parhaiten menestyneeksi kansaksi. Se on paradoksi. Mutta meillä on syytä olla ylpeitä! Itsestämme mutta ennen kaikkea toisistamme – katsokaa ympärillenne! (tällainen on niin vai-vaan-nut-ta-vaa! varsinkin, kun samanaikaisesti screenille heijastuu kuvia pitkin heinäpeltoja tanhuavista iloisista peltotyöläisistä)

– Me tarvitsemme uudenlaista työelämää ja työelämän kehittämisessä tarvitaan edelläkävijöitä.

Tarvitaan rohkeutta, koska työelämää on uudistettava ennakkoluulottomasti. Digitaalisuus on mahdollisuus. Se on sitä meille kaikille! Ja jokainen voi laittaa käden sydämensä päälle ja kysyä itseltään, mitä se minulta vaatii. Sillä meidän ei tule kysyä, mitä tämä maa voi antaa meille, vaan mitä me, jokainen meistä voi antaa tälle maalle! (pauhaavia aplodeja)

– Juuri tällä hetkellä vastaisin omaan kysymykseeni yhdellä sanalla: luottamusta. Sitä se vaatii. Että me luotamme toisiimme, kuten olemme luottaneet jo esi-isiemme ajoista lähtien. Luottamuksen merkitystä voi pohtia esimerkiksi siten, valitsisitko ystäväksesi ihmisen johon et voi luottaa. Et tietenkään! Siksi on niin tärkeää, että voi valita ystävänsä… Ja ne, joihin voi luottaa. (kenestä hän puhuu?)

– Ja minkään muun asian suhteen tämä ei ole meidän rakkaalle Suomellemme niin tärkeää kuin siinä, miten me järjestämme meidän tulevaisuuden työelämämme. Sillä työpaikkojen on kehitettävä toimintaansa, se on täysin välttämätöntä.

Työhyvinvointi ei ole eikä saa olla irrallinen asia!

– Työelämän kehittämisessä eletään mielenkiintoista aikaa. Digitalisaatio etenee nyt ennätysvauhtia. Ennen tätä ei näkynyt! Työelämän kehittäminen on pitkäjänteistä työtä. Ja siksi meiltä kysytään nyt ennen kaikkea pitkämielisyyttä! Sitä sitkeyttä, jolla tämä mahtava kansakunta on rakentanut maamme.

Ja tahdon lisätä: jonka avulla tämä kansakunta on rakentunut.

– Vaikka voisin puhua teidät pyörryksiin (todellako?), tähän loppuun haluan kiteyttää Uuden Ajan Teesini siitä, mikä meitä odottaa tai oikeastaan: minkä keskellä me jo elämme.

-Kysymykseni kuuluukin: ”Voiko yrityskulttuuria kehittää mitään muuta kautta kuin ihmisten kautta?” (screenille liukui hitaasti allekkain kolme riviä)

Johtamisprosessit

Strategiahypyt

Sumeat systeemit

– Kiitos!

Harvoin olen yhtä vaivalloisesti noussut seisomaan ja aplodeeraamaan muiden joukossa. Mutta olihan tuo lopetus todella komea.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Bisnestarinoita 86

Bisnestarinoita 86

Tarkastusvaliokunta

Onko sinulla niitä aamuja, jolloin sanot peilikuvallesi: ”Olet hurmaava.”? Ei minullakaan paitsi tänä aamuna. Olin loistavalla tuulella koska

  • Olin nähnyt Atlantin kokoisen märän unen ja silti yöpuvun housuni olivat kuivat kuin sirocco
  • Olin nukkunut straight eight hours
  • Puhelimessani oli puoli kuudelta vain yksi viesti: ”Tänään enemmän parempaa” (eikä viesti edes ollut zemppiappsistani GetupStandup™)

Aivan tavatonta oli myös se, että viheltelin töihin kävellessäni. Lisäksi olisin voinut vaikka vannoa, että kiurut ääntelehtivät viehkosti. Tästä päivästä saattoi tulla vain hyvempi.

Katsooko kohtalo persiinsilmällä hyväuskoista toiveajattelijaa?

Kyllä, jos tällainen kokemusasiantuntija saisi sanoa. Arvaathan tuon: pommi putosi välittömästi, kun istuuduin parhaat päivänsä nähneelle ErgoZ-työtuolilleni.

– Herra Isä! Laita nyt edes krakasi suoraan! Hallituksen lähettämä tarkastusvaliokunta on täällä seitsemän minuutin päästä.

Ihanko Sipilän hallituksen? virnuilin vt. toimarille, jonka komentelu oli minun adrenaliinilleni käsky hyökätä.

– Haha, very funny! Ja vittu, jos mokaat tän! Hallituksen kanssa ei leikitä yhtään! Ei varsinkaan tänään.

Vt. kääntyi kannoillaan ja antoi 50+ takapuolensa heiluttaa uuden näköistä viininpunaista hamosta. Liian lyhyttä hänelle, jos minulta kysytään mutta ei varmaan kysytä. Suoristin krakani.

Kolmikko saapui seitsemältä, sharp.

Pelkkä silmäys heihin kertoi olennaisen: he olivat moraalisen remontin tarpeessa.

Tiukkoja jätkiä, ansainneet arvostuksensa mutta olivat silti pelkkiä loisia.

Jos ihmisten välillä olisi edes vähän sitä vanhanaikaista luottamusta, jonka keskellä itse olin kasvanut, tällaiset jätkät nojailisivat lapioihinsa aivan toisenlaisen montun äärellä. Tiedät kyllä: miehen sanaan voi luottaa & kädenpuristus on vahvempi kuin yksikään allekirjoitus sopimuksessa. Eikä elämäni ensimmäiset 15 vuotta olleet mikään mafiaelokuva.

Vt. oli hermostunut ja minä rento ja jätkät tiukkailmeisiä.

Kaikki dokumentit oli levitetty pitkin isoimman neukkarimme pöytää. Saimme luvan poistua mutta olla minä hetkenä tahansa tavoitettavissa vastaamaan heidän kysymyksiinsä.

Heti neukkarin ulkopuolella kysyin vt:ltä:

– Mitä sä oikeestaan jännität? Cristinan tiimi on pannu kaiken ihan huippukuntoon. Noilla ei voi olla muuta huomautettavaa kuin hölmöistä kirjoitusvirheistä. Ja niistäkin vaan sen takia, että niiden on pakko saada osoittaa jotakin töppösormillaan.

– Eikö elämä oo sulle mitään opettanu??! Tota ei voi koskaan tietää! Yllätyksiä voi tulla aina ja useimmiten niitä myös tulee.

Vt. oli kireänä ja halusi pysyä sellaisena. Minkäs teet? Mitä nainen haluaa?

Saman tien tuli kutsu takaisin neukkariin. Sellaista on työläisen elämä.

– Ihan ensin hallitusraporteista: me haluamme selkeät numerot.

– No, oikeastaan me haluamme numeroiden sijasta sellaiset grafiikat, joita kuusivuotiaskin ymmärtää.

– Sitten tiedot viimeisen kk:n luvuista.

– Se, mitä todella tarvitsemme, ovat alkuvuoden kumulatiiviset luvut.

– Historian toteumaluvut näyttävät tästä myös puuttuvan.

– Samoin tulevaisuuden ennuste.

– Jos saisitte nämä yhden dian karkeaksi yhteenvedoksi, se olisi hyvä.

– Mahdollisimman tarkat tiedot olisi kyllä parempi.

– Asiakaskohtainen raportointi – sen me haluamme ehdottomasti!

– Ei, ei missään tapauksessa! Mitä tahansa teettekin, muistakaa tietosuoja.

Aika homoa kun kolme jannua kaakattaa kuin akuankat.

Tajusin, ettei minua enää tarvittu täällä enempää kuin susi tarvitsee marenkia. Vt. sen sijaan näytti kaipaavan yhden lumihuippuisen vuoren nenäänsä.

Suljettuani oven perässäni hyräilin vanhaa Ulf Dagebyn loilotusta Livet är en fest

Men om livet är pest

fyllan värmer bäst.

Vaikka ihminen on kaiken keskellä yksin, kaipasin takaisin uneeni.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty