Ihan guru
Näin hän oikeasti sanoi minulle: ”Nauti juomasi kuumana.”
Mietin samaa kuin sinä: miksi vt. toimari oli lähettänyt minut tämän gurun luo? Jotkut syyt ovat itsestään selviä kuten
- Olisiko tästä edelläkävijästä meille puhujaksi?
- Saisimmeko hänen avullaan tehtyä pinoittain lisää rahaa?
- Jos hurahdan, pääsisikö vt. minusta lopullisesti eroon?
Mutta oli tässä jotakin muutakin. Mutta mitä?
Katsoin tuota yksinkertaiseen ja siksi kalliiseen neuleeseen ja samalla levelillä kulkeviin farkkuihin pukeutunutta kevyesti iättömän oloista naista, josta ei tullut heti valkopartainen viisas vanhus mieleen. Mietin, miten tuollaiseen asemaan oikein pääsee. Sillä nykyään, kuten aina ennenkin, kaikenlaista tapahtuu.
-Jos haahuilet muissa maailmoissa, juomasi jäähtyy eikä se ole enää sama tai edes hyvä. Näin on elämäsi suhteen. Hetkessä kannattaa elää, muuten se ei enää ole hyvä.
-Mutta sitten tulee toisia hetkiä.
-Mutta ei se ole enää sama.
Jäisinkö vänkkäämään? En vaan puskemaan eteenpäin.
-Tietenkin tuollaiset sanat kuulostavat joidenkin korvissa suloisilta, mutta miten tällä on jotain jos mitään tekemistä bisneksen kanssa?
-Itsetuntemus on kaiken bisneksen tekemisen perusta.
Niin varmaan. Mutta miten muka?
-Miten muka?
–Ilman itsetuntemusta teet jatkuvasti vääriä valintoja, koska olet väärässä paikassa.
Siis mitä ihmettä? Onko guruilu sitä, että on aina vastaus valmiina? Ehkä. Ja sitten hän jatkoi.
-Minusta tuntuu, että sinulla olisi aika paljon työstettävää omassa itsetuntemuksessasi.
Miksi nämä gurut käyvät aina henkilökohtaisuuksiin?
Onko se vaan niiden homma? Vai silläkö ne tekevät rahansa? Tuohon huutoon on pakko vastata.
-Minusta taas tuntuu, että sinulla on ongelma sekä ajoituksen että toisen ihmisen lukemisen suhteen. Ja jotta sinäkin ymmärtäisit mistä puhun, puhun tästä meidän kohtaamisesta juuri nyt.
No niin! Hän tuijotti minua ja minä tuijotin takaisin. Tästähän voisi tulla vaikka mitä.
–Siis sinä asetat minun ammatillisen osaamiseni kyseenalaiseksi? Anteeksi että kysyn, mutta mikä sinun koulutuksesi olikaan?
Ha! Catcha!
-Luulin että teidän ammatillisuuteenne kuuluvat
- Lehmän hermot & Maaretin silmät
- Kyky oikeasti ylittää itsensä haastavissa tilanteissa eikä vain kyky puhua siitä
- Osaamista olla alittamatta maassa makaavaa rimaa
mutta ilmeisesti meillä kaikilla on vielä syynsä hikoilla opin saunassa.
Kyllä minua nakratti, varsinkin hänen hyytynyt hymynsä. Ehkei olisi ollut syytä, sillä meistä ei tulisi enää millään ystäviä, mutta onneksi maailmaan kyllä guruja mahtuu.
Tämä olisi voinut olla hyvä, mutta ei vaan, kun katsoin hänen loittonevaa ja masentuneen oloista selkäänsä.
Tiedätkö: kaikkien tällaisten 1-2-1–kohtaamisten jälkeen minuun melkein sattui kaipuuni päästä ihan vaan vanhanaikaiseen palaveriin, jossa joku peräänkuuluttaisi ”dialogisuuden hengittämistä” tai ”paradoksaalisen haasteen heittämistä”. Tai edes v-mäiseen asiakastapaamiseen, jossa prospekti keksii kyykyttää neukkaripöydän alle vailla aikomustakaan ostaa mitään. (Samalla kun siellä pöydän alla voi kokea saman turvallisuuden tunteen kuin lapsena, lakanoiden ja pöydän avulla rakennetussa majassa.)
Kyllä, tajuan itsekin, että olen selvästi ilon puutteessa. En kuitenkaan ole siellä yksin.
(jatkuu)
By Jorma Vähäpysty