112

Puhutaan paljon&innolla parviälystä, viisauden kertymästä ja kollektiivisesta järjenäänestä. Yhtä hyvin voisi puhua tyhmyyden tiivistymisestä ja siitä, miten aivokuori railona aukeaa.
En minä lämpimikseni näitä puhu vaan yritän johdatella sinua kestämään seuraavaa tarinaa, joka on karu totuus yrityksestä luoda eri organisaatioiden välille ekosysteemiä keski-ikäisten äijien viisastelukerhossa. Tarkoitus oli siis hakea ”vahvoja synergiaetuja” otsikolla

Mikä pitää organisaatioissa yllä vallitsevaa ajattelutapaa?

–    Kulttuuri. Se popsii strategioita aamiaiseksi, lounaalla ja päivällisellä. Ja röyhtäisee päälle.
–    Mittarit syövät kulttuurin aamupalaksi.
–    Uskomukset strategisesta kilpailukyvystä ja omaksutusta doktriinista.
–    Jos ihminen on vakuuttunut, että ABC on voittava resepti, on sen muuttaminen ulkopuolelta tuputtamalla ABF:ksi vaikeaa.
Olin ehdottanut useita kehityshankkeita mutta ei kultakimpalettakaan haluta ottaa vastaan vaikka tyrkyttää. Aina löytyy keskilihavaa vaikeampi äijänkutale tai case joka todistaa vastaan:
–    Slackia vastaan head to head on mission impossible.
Eli yhden silmäpuolen strategialla mennään. Suoraan umpikujaan ja siellä juostaan seinään. Hyvin outoa. Kertoo vain siitä, että ulkopuolelta tuleviin ehdotuksiin ja näkemyksiin suhtaudutaan negatiivisesti. (oikeastaan paljosta muustakin mutta tämä on perheblogi)
–    Valitun suunnan muutos on aina riski. Olisiko tiettyä fiksattua visiota tärkeämpää luoda ketterä kulttuuri, joka voi reagoida tarvittaessa proaktiivisesti?
–    Jos konsultti tulee ulkopuolelta saarnaamaan oman firman agendaa oman firman kalvoilla, muutosta ei varmasti tapahdu. Muutos pitää lähteä (ja omistaa) sisältä käsin. Tästä lisää torstain Digitalist-eventissä.
–    Ketteryyden ja kokeilukulttuurin toteuttaminen on tärkeää. Ketteryyden aste, kokeilujen määrä ja nopeus riippuvat toimialasta. Uuden tuotteen kehitys maksaa aina. Tuotantolinjan rakentaminen maksaa paljon. Palvelubisneksen variointi taas vähemmän.
–    Loggeri oli aika kallis tuon ympäristöspeksin takia. Eniramin akvisitio 20 vuotta myöhemmin on luonnollinen jatkumo.
–    Alhaiset katteet kovan kilpailun takia saa excel-miehet karttamaan kuluja. Ja ”uudistuminen” on heille potentiaalinen iso kuluerä. Tuotantokeskeinen strategia ja tuotekehitysprogrammien insentiivit johtivat omalta osaltaan jämähtämiseen.
–    Jos joku kuitenkin esittää jotain muutoksia, ihminen on sen verran turvanhakuinen otus, että jos ei nyt huomenna ole kaikille tulossa kenkää, niin aina löytyy sitten joku, jolla on riittävästi natsoja kaulassa että voi jarruttaa tai jopa estää muutoksen.

He puhuivat itsestään, mutta koska kaikki pelkäsivät, puhuttiin muista.

Miten tämä voisi olla tie parempaan? Tai ylipäätään mihinkään? Tai edes tie, koska selvästi ryömimme rämeellä.
– Itse uskon että semmoinen croodit-hetki on tulossa maailmanlaajuisesti. Nyt ollaan niin suurten muutoksien edessä niin kulttuurissa kuin teknologian suhteen, että pitää niellä niitä isompia paloja jos haluaa pysyä pelissä mukana. Luulen että mitä suurempi ja vanhempi organisaatio, sen harvempi heistä selviää. Kuin jatkuva pieni burnout muuttaa valtavasti tapaa ajatella ja kykyä toimia.

–    Kuka halusi syntyessään olla osa ongelmaa? Evoluutio ei toimi niin että kaikki selviää!

–    Ton päälle kun lisätään ryhmädynamiikka ja politiikka, niin saadaan erilaisilla egoilla varustettuja ihmisiä varmistamaan oma asemansa organisaatiohierarkian huipulla. Mitä isompi organisaatio, sitä enemmän työnteko sisältää politikointia.
Tajusivatko he itse, millaisia poliitikkoja heistä oli tullut? Ei kyllä. Koska heidän ei ole pakko.
–    ”Miten pääsit ylenemään pörssiyhtiön johtoryhmään?” ”No kato kokoomusnuorten järjestökokemus ja subjektiivisen edun tavoittelu politikoinnilla ja tyhjillä megaluokan lupauksilla on niinku mun parasta osaamista.”
–    Aika surullista, mutta tietyllä tavalla totta.
Ensimmäinen joka jotenkin reagoi toisen puheeseen. Onneksi meidän aurinkoenergian kaltaista lähdettä tavoitteleva kokoontumisajo oli nyt maaliviivalla. Ja ainakin minä olin surullinen meistä vanhoista konkelojohtajista ja esihistoriamiehistä. Minut toisaalta erotti heistä eli pelasti se, että olin vain harmaa eminenssi. Eli turhake, joka oli tehnyt itsensä puhumalla elintärkeäksi.
Auttaisiko jos soittaisi hätänumeroon? Vastaisiko kukaan todelliseen hätääni?
(jatkuu)
By Jorma Vähäpysty