Väärin on oikein
Milloin aivan väärin on oikein? Ihmiset, jotka huonosti tuntevat bisneselämää, väittävät, ettei koskaan. Mutta oikeasti se on yleisempää kuin kuvitellaankaan. Kun toistaa väärää tarpeeksi monta kertaa, siitä tulee oikeaa.
Oikea on sitä, mitä kukaan ei enää kyseenalaista. Se on melkein-strategia.
– No, missä täällä mennään?
Olimme viikkoa aiemmin saaneet sähköisen arviointilomakkeen strategian etenemisestä. En tietenkään ollut täyttänyt sitä, koska se ei mitannut mitään eikä todella merkityksellistä. Ja nyt vt. toimari kierteli vaatimassa puuttuvia lomakkeita.
– Hyvin, kai. Ellei oteta huomioon ihmiskasvojen yllättävää haurautta.
Tällaiseen sanailuun olin mieltynyt. Se ei ollut pelkästään harhautus, se oli herätys. Vt. toimari eli yksinkertaisuuden unessa. Sillä pärjäsi mutta sen pitemmälle sillä ei päässyt. Koin sisäisen pakon toimia.
– Ja mitähän tuo tarkoittaa?
– Se on ilmaus sairaalloisesta epäröinnistä, joka syntyy, kun tajuaa mielikuvan ja todellisuuden olevan liian kaukana toisistaan.
– Onko tällä mitään tekemistä minkään kanssa?
– Tietenkin on! Epäröinnistä ei koskaan synny kunnon päätöksiä, jos ollenkaan.
– Eikö se riitä, että minä teen päätökset?
– Sano sinä.
Myönnän: tämän saattoi tulkita avoimeksi haasteeksi.
– Sinä et sitten varmaan täyttänyt sitä lomaketta.
– En.
– Ja syy oli tällä kertaa?
– Vaara työkyvyn pysyvästä menettämisestä, kun jää idiotismin heikentämäksi.
– Et tehnyt parannusehdotuksiakaan, vaikka pyysin?
– Luulin, että minulla oli muitakin hommia.
– Luulitko oikeasti?
– En, mutta ei tämä kohonnut prioriteeteissa viivan yläpuolelle.
– Et kai sinä minulle valehtele päin naamaa?
– En, yritän vaan välttää sosiaalisen elämän sivullisia uhreja.
Tätä olisi voinut jatkaa lopun päivää. Onneksi vt. toimari väsyi ensin.
– Mutta nähdään.
– No toivottavasti.
Nyt valehtelin, mutta se oli kaikkien parhaaksi.
Jäin miettimään vt. toimarin ongelmaa ja tajusin, että hän oli järjestelmän uhri. Tajuaminen ei johtanut myötätuntoon tai muuhunkaan lempeilyyn, koska itse hän oli osansa valinnut. Ja vielä pelkuruuttaan.
Olisin voinut iskeä, mutta nukuin onneni ohi. En voi sanoa, että tällainen olen, mutta kyllä tällaista minulle tapahtuu. Ote vt. toimarin munasarjoistakin tuntui kaukaiselta. Siinä missä #emfutis läheiseltä.
Joidenkin mielestä bisneselämä on likaista, ja he ovat oikeassa. Mutta ei sillä tavalla kuin jotkut luulivat. Ei tämä ollut väärän rahan kähmimistä omiin taskuihin vaan ihan sitä tavallista mielen mutaisissa vesissä kahlaamista. Ja harva asia elämässä on yhtä sotkuista. Vaan sanon.
(jatkuu)
By Jorma Vähäpysty
bisnestarinoita 