Näe maailma tai muuta sitä
Mistä tietää, että loma lähestyy? Siitä, ettei
- Mitään todellista tekemistä enää ollut (koska asiakkaat alkoivat olla ihan laitumella)
- Ketään enää kiinnosta mikään muu kuin virtuaalinen surffailu lomakohteissa
Ja tietysti siitä, että kaiken edellä sanotun tiedostaen johto oli kaikessa viisaudessaan järjestänyt opettavaisia seminaareja. Ja toisin kuin ne kolmannen luokan koulutukset, joita meidän sisäiset konsultit järjestivät omaksi ajanvietteekseen, nämä olivat huippuammattilaisten pitämiä.
Olimme kehittäneet tästä pelin: Aina kun näimme organisaatiomme sisäisen konsultin, ensimmäinen huudon ”Löydä sisäinen konsulttisi!” päästänyt sai pisteen. Pisteillä sai vastavuoroisia palveluksia, joten peli oli veristä ja vaati muun työn ohittavaa huomiokykyä.
Tämä tämänkertainen johdonkonsultti, yhdistetty psykiatri, toiminta- ja väriterapeutti oli suosittu, erityisalueenaan elähtäneiden kiteytysten jakaminen naistenlehtien otsikoihin (kuin iloinen mediakurtisaani jokaiselle halukkaalle).
Hänellä oli yksinkertainen setti, asenne ja sanoma ja sellainen uppoaa yleisöön melkein miten päin vaan. Kaikki tietävät, ettei monimutkainen myy, mutta aika harva tietää, miten yksinkertainen vielä myy.
Setti oli viisiosainen. Peilasin sitä todellisuuteemme.
- Prosessit ja työ. (Jokapäiväinen ajanvietto jonkin ohjaavan ajatuksen mukaan.)
- Strategia ja tarjoukset. (Suurimmalle osalle tuntematon strategia kiteytyi siihen, että tarjouksia oli tehtävä, myyntiä oli tehtävä ja jotkut tyypit tekivät myös markkinointia, koska joku sanoi niin.)
- Ihmiset ja yhteistyö. (Yritys tulla toimeen kaikenlaisten sattumanvaraisten tyyppien kanssa – miten vaikeaa se voisi olla??)
- Aistit ja ympäristö. (Voisihan sitä olla muutakin kuin harmaat seinät ja vaaleanruskeat seinämät, jotka erottivat meidän työpöydät toisistaan.)
- Mittaaminen ja oppiminen. (Mitä jää viivan alle ja otatko siitä opiksesi, tyhmä?)
Ja tämä armoton bisnesmaailma pyöri kuin hyrrä sen ympärillä, mikä on mielekkyys ja mikä on pakko. Sitä kaikki saivat pohtia ryhmissä. Jokaisen piti kaivaa jostakin muukin syy tulla töihin kuin pakko, pelko, rangaistus tai häpeä esimerkiksi syrjäytymiseen johtavasta köyhtymisestä.
Meillä oli hyvä ryhmä: kaikki panivat mielikuvituksensa liikkeelle ja keksivät toinen toistaan hienompia tapoja luoda mielekkyyttä työhönsä. Yksikään niistä ei tainnut olla ihan totta, mutta meillä oli hauskaa hämmästellessämme toistemme mielikuvitusta.
Jälkeisten tunnelmissa paarin puolella oli kateuden ja haikeuden sekaista turhautumista.
– Konsultti vaikutti satuiluihimme erittäin tyytyväiseltä.
– Ja mikseipäs ois ollunna: riähkät tonnit heleppoa lomarahhaa maistuisi varmaan sullekkii.
– Jo kumoaisi sillä muutaman ouzon muistollemme rantabaarissa.
Ja vähän kikattelisi muistoille ihmeellisistä bisnestarinoista? Ehkä ei. Yritin vielä eläytyä huojuvien palmujen maailmaan, mutta lantioni liike oli tyhjä kuin Ullanlinnanmäelle jäänyt juhannuspallo. En minä kaivannut lomaa, loma kaipasi minua.
(jatkuu)
By Jorma Vähäpysty
bisnestarinoita 