ISIS
Mitä seuraa, kun virkistystoimikunta saa luoda omistajuutta työhönsä? Se seuraa, että melkein mitä tahansa.
”Torstaina 21.7. klo 15 lähtien on ohjelmassa ISIS-henkinen virkistäytymistapahtuma! Osallistu ja osallista! Vaikuta ja vaikutu! Kuuntele ja kuunteluta! (Tässä vaiheessa epäilin, että joku oli tehnyt parodian @Piritta n kirjojen nimistä.) Tehtäväsi on keksiä tuolle paholaisen kirjainyhdistelmälle oma, maailmaa parantava sisältö ja kerätä oma heimo sen ympärille. Hauskaa ja iloista ja sitten siitä lomalle lomps!”
Tällaisen ”innostavan kutsun” saaminen sähköpostiin vaati kieriskelyä lattialla, jotta paha irtoaisi iholta kuin hilse. Oi, miten kaipasinkaan terminator-yhdistelmää: kolme GT:tä ja yksi nokka. Mistä ketusta ne vetää nämä ideat? Mitä seuraavaksi: taistele vai pakene? No ainakin lounas.
– Mitäs aattelit?
– No mitteepä tuosta, talo tarjovvaa.
– Jokos keksit ”oman sisällön”?
– Totta kaete: ”Ihanko Suatolle Iisalemeen Suakka”
Kyllä tuolla jonkun viiskymppisen & eronneen voisi saada yhden yön hoidoksi riippuen kummankin osapuolen epätoivon asteesta. Vaikka kyllä siinäkin kysytään todellista työelämän joustoa.
Aloin miettiä omaa sisältöä, mutta mieleeni ei tullut kuin tyttömäinen ”Ihana Sinä, Ikuisesti Sinun”. Tässä heimossa siis varmaan pohdittaisiin monogamiaa ja sen keston vakavaa haastetta. Näilläkö mentäisiin?
Iltapäivällä sitten vedettiinkin jo auditoriossa burgat ja thawbit päällä…
”Ikävä Sua, Ihana Sika” -ryhmä osoittautui kaikkein suositummaksi ja siinä oli pelkkiä naisia – tietenkin. Pääsivät kilvan haukkumaan narsisti-exiään ja tirauttamaan muutaman kyyneleenkin. Varmaan kyllä hyvää ja kustannustehokasta terapiaa, mikä olisin sitä kieltämään.
Seuraavana oli vuorossa firman someläskien palkitseminen: 143 selfiellä sai kolmannen palkinnon. Määrä korvasi laadun, myös tässä tapauksessa.
- Avuttomia ja lohduttomia otoksia
- Väärästä naamasta oli haikeaa saada oikeaa kuvaa
- Palkinnoksi kaksi Tallinan-risteilyä ja viisi menolippua Loimaalle (ziisus!)
Bileet jatkuivat. HighEnd-rekrytointiosaston stand up –ryhmä The Ankarat heitti hyvän maun tuolla puolen olevaa settiä. Kolme pillutarinaa vt. toimarista nauratti vääränä. Kiitin taas Manitoa, että profiilini on niin matala, ettei kukaan pääse limboamaan sen alitse.
Seuraavaksi jokainen heimo sai esitellä oman tuotoksensa. Se sai ihmettelemään, miksi tällaisia tilaisuuksia järjestetään. Ehkä joku ajatteli, että meillä olisi muuten töissä tylsää. Tai että tästä syntyisi jotakin uutta. Tylsää joo, uutta ei. Ja sisältökin oli enemmän ulento, suuri tyhjyys.
Miksi kaikki pitäisi aina tehdä itse?
Seuraavana aamuna oli yhteenvedon aika.
– Tuliko pillua?
– Tuli, ja hyvvee olikii. Malamille suakka saatille. Viiskymppiset naeset, neon hurjia!
My-bro-in-business oli todennäköisesti vähään tyytyväinen ja siksi tyytyväinen. Oliko minun ongelmani se, että haikailin huippuhetkiä ja jotakin, jota ei edes ollut? Ehkä.
– Virkistyspäivä täytetty. Mitenkäs tämä laajempi ISIS-aspekti?
– Ei kae siitä… sen enempiä.
Ne on sellaisia, aika lyhytkantoisia nämä virkistyspäivät. Hetkellistä huvia. Mutta ei meillä muutakaan ole kuin tämä hetki.
(jatkuu)
By Jorma Vähäpysty
bisnestarinoita 