Tulipalo
Istuttiin neukkarissa. Valiojoukko. Ja koska kriisikokous-sana oli poistettu organisaatiomme sanastosta, näitä nimitettiin kohentamiskokouksiksi. (Samoin kehityskeskusteluista on tullut kohentumiskeskusteluja. Orwell, oletko sinä totta?) Olimme huonelihaa jos sitäkään.
Silti kaikkia osallistujia oli kehotettu ottamaan oma sammutin mukaan. Mistä näitä tulipaloja tulee? Ja mitä ihmeen vapaapalokuntalaisia meistä tuli heti kun ylennys napsahti kohdalle? Ammatin vaaroja?
Vt. toimari aloitti kuin anteeksipyydellen, mikä ei sopinut hänelle ei yhtään.
– No, te tiedätte, ettei ERPpiä saatu maaliin ihan niin kuin piti…
– No yllätys!
– Ei viisastella siinä yhtään! Nyt tarvitaan positiivisia ideoita!
– Ja iskurityöläisiä…
– Ampukaa tuo paska!
Tämähän alkoi hyvin. Meidän kokouksistamme oli tullut aika kipakoita sen jälkeen, kun olimme saaneet tuon kiintiönaisen joukkoomme. Aika säkkärä oli. Ja meni vt. toimarin ihon alle ihan välittömästi.
– No niin, ehdotuksia? Vahinkokontrollia? Askeleet tästä eteenpäin?
– Istutaan tässä ja odotetaan, että se menee ohi?
– Tai soitetaan niille saatanan järjestelmäjätkille ja uhataan…
– … sulkea ne oman järjestelmän sisään. Haha.
– Nyt saatanat asiaan tai täällä istutaan huomisaamuun!
– No oukei. Minusta me teimme perusvirheen, kun kustannussäästösyistä valittiin omien toimintaprosessien muuttaminen ja samalla aivan turhan hätäisesti standardoitiin meidän dokumentit, perustiedot ja mittarit.
– No sherlock! Mitä ehdotat?
– Että peruutetaan vähän molemmissa: palautetaan elinkelpoinen osa meidän prosesseista ja tehdään harkitummin järkevämmät standardit.
– Ja aika-arvio tällä… peruuttelulle?
– Kuukausi, plus miinus.
– Todella paska idea! Hommat on kaaoksessa vielä kuukauden, talousjohtaja saa uupumisepilepsian supistetun tiiminsä keskellä eikä sellaisia jätkiä, jotka tuohon peruutteluun oikeasti pystyisi, löydy Turustakaan!
Pieni väliaikakatsaus oli paikallaan:
- Tuossa koko kohentamissisältö, loppu oli tyhjää paskaa. (Miten avutonta! Eikö vt. toimari oikeasti ymmärtänyt asioita?)
- Hän ei saanut tilannetta hallintaan.
- Turku-kaupungin mainitseminen oli aina paha merkki.
Tiesin, että palseri venyisi kahden tunnin mittaiseksi. Ja tietenkin olin oikeassa. Pahinta olivat kuitenkin jälkipalaverit.
– Tulipalot ovat seurausta todella huonosta johtamisesta. Ei ennakointia, ei sitoutumista.
– Kaipaako kuollut mies palttoota? Onko Paavilla pallit?
– Nykysellä Paavilla taitaa muuten olla!
– Vittu te ootte ääliöitä!
– No onneks meillon sut, firmamme väärin ymmärretty Elon Musk.
…
– Toimarin alushame repsottaa.
– Mutta todella! Istutaan turhautuneina vailla todellista käsitystä mistään & miinusmerkkisin tuloksin marinoidutaan parin tunnin pätkissä näissä pellepalavereissa.
– Mä kyl tarkotin, et se on menettämässä otteensa…
– Mitäs sosialismin paskaa täällä kirnutaan? Että ulkoistamisen sijasta annetaankin valta työläisille?
– Ole sinä Reikani hiljaa!
– No pojat, pojat! Menkääs siitä ulos mittailemaan, kenellä on pisin.
Verensokeri laskee, kun joutuu seisoskelemaan tällaisen keskellä ja pinnistelemään säilyttääkseen ihmisyytensä ja mielenterveytensä. Mutta sellaiseksi tämä työelämä on mennyt. Parhaat Pavlovin koirat sopeutuvat.
(jatkuu)
By Jorma Vähäpysty
bisnestarinoita 