Bisnestarinoita 174

Bisnestarinoita 174

Aifouni

Tiedätkö, mistä rahasta puhuminen on merkki? Aivan: köyhyydestä.

Koska: jos sullon fyffee, miks bamlata siitä? Just käytä sitä, anna paalun palaa. Ja anna köyhien ulista, keep calm ja päivitä aifounisi uuteen. Niin simple, ettei enemmistö siihen pysty kykenemään.

Siinä sitten kävelin X taskussani ja aika polleana. Kun sijoittaa toista tonnia uuteen välineeseen, se on quality & distinction!

Hetkessä tajusin, että tämä oli mahdollista

  • Koska voin
  • Koska osaan keskittyä minulle tärkeisiin asioihin
  • Koska minä

Tällaista mielialaa kesti noin yhdeksän sekuntia ja sitten istuinkin tuijottamassa valkotaululle heijastettua ekskeliä. Onko kukaan tutkinut, mitä se tekee ihmiselle päivästä toisteen ja viikosta toiseen ja vuodesta toiseen tuijottaa ekskeliheijastetta ja esittää ymmärtävänsä, mistä tässä kaikessa on kyse? Ja vaikka ymmärtäisi lukuja kuin meedio-talousjohtaja mutta ei ymmärrä tämän kaiken merkitystä? Intuitioni sanoo, ettei siitä seuraa pelkästään hyvää.

Sen olen kyllä huomannut, että ekskelin esitteleminen on, ellei tervehdyttävämpää niin ainakin virkistävämpää kuin sen tuijottaminen. Koska pääsee kysymään:

– Ajatuksia tästä?

Saa väen vähän temperamentista riippuen joko riiputtamaan päätään tai tuijottamaan ohitsesi lukuihin kuin pelastusta etsien. Sitten joku uhrautuu ja heittää jonkun kysymyksenkaltaisen vitsin.

-Voiko tuo vertailuluku pitää paikkaansa? Olemmeko me noin hyviä?

Nauru ei pidennä ikää vaan palavereja.

Naurun rohkaisemana joku jo kouluaikanaan tunnollinen oppilas lähtee yrittämään tosissaan.

-Meidän taseen voisi…

-Siis oikeesti nyt!

-Mut jos siis otetaan kokeiluun #satapientäaskelta, niin…

-Älä nyt maalaile mitään ratkaisuja, keskitytään itse ongelmaan!

Tämä kiertää pahaa kehää, vaikka täytyyhän se fokus jonnekin suunnata. Ylpeä voi olla vain siitä, että meillä sentään sanotaan kaikki typeryydet ääneen, kuten kuvasta kuuluu. Vastustamaton haluni juuri nyt piirrellä hakaristejä seinään on läsnäoloni voima.

Muutenkin: minua eivät kiinnosta lupaukset vaan niiden pitäminen. Ja äskeisestä positiiviseksi tulkittavaksi lausahduksestani huolimatta huomaan, että jos asenne ei ole kohdallaan, minä alan olla siinä kohdalla.

Palaverissa päätettiin pitää kolmen minuutin tauko. Se oli SOP. Joinakin päivinä se vain tuntui tarpeellisemmalta. Kävely, paras tapa kirkastaa aivot ja ajattelu.

Sen päätin tehdä. Miten se tehdään 30 sekunnissa?

Olisin voinut kertoa teille, mutta seuraani liittyi meidän palaverista joku, jota en vain ollut huomannut. Muistan kyllä hänet meidän viimeisistä webinaarista. Hän esitti tietävämpää kuin oli.

Nyt hän oli hermostuneen oloinen.

-Saanko kysyä jotakin?

-Totta kai.

Yllättävän harva tajuaa, että totta kai tarkoittaa, ettei koskaan etkä varsinkaan sinä.

-Ihan lyhyesti: jos meillä kerran on sinun laatima tasa-arvosuunnitelma, miksi sukupuolijakauma on täällä edelleen silmiin pistävän epätasainen?

Kai tajuat nyt, että minun on hoidettava miljoonia tällaisia ad hoceja päivittäin. Sammutettava satoja tulipaloja, joista vain osa on minun sytyttämiäni. Se on minun työni.

-Kai tajuat, että kärsimättömyys tuhoaa täydellisenkin elämän. Suunnitelmasta puhumattakaan.

Minä osaan puhua. Siksi minä olen minä. Pysy sinä sen sijaan aina kauppaopiston naisena. Koska luonne mittaa kohtalon ja uusin laite dopamiinisi.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Bisnestarinoita 73

Bisnestarinoita 73

Normipäivä

Kun minua haastateltiin pari vuotta sitten johonkin kiiltäväpaperiseen lehteen ja kysyttiin, millainen on minun normaali työpäivä, vastasin

– Sellaista ei ole. Tämä on käsityötä. Tai enemmän: tämä on taidetta ilman käsiä!

Tuntui todella coolilta vastata sillä lailla. Vaikka tietysti normipäiviä tulee väkisinkin, kun on kehittänyt hyvät ja toimivat rutiinit. Kyse ei ole pelkästään ajan hallinnasta ja itsensä johtamisesta vaan siitä, että on luova ja tehokas ja ennen kaikkea kykenee luomaan arvoa yritykselle.

06.30 Saavun työpisteelleni ja katson tavan vuoksi kelloani: 06.30, vaikka totta kai tiedän, että kello on 06.30.

06.35 Ilmiriidoissa vt. toimarin kanssa, koska meillä kummallakin on jumalainen kyky ärsyttää toisiamme ja olemme universumin mestareita kiusaamaan toisemme hengiltä.

06.36 (-14.30) Mykkäkoulua vt:n kanssa

06.36 Eilisiltaisiin ja viimeöisiin sähköposteihin vastaamista, luovaa kiroilua & ineedadrink

08.15 Johtamista eli adrenaliini- ja kortisolitasojen kohottamista

08.23 Itsensä mieheksi tuntemista

08.25 Päivän lehtiotsikoiden selailua verkossa, kikattelua

08.32 Someraivoon osallistumista: sarkastisia kommentteja ”kansan” ”raivostumisiin”

08.33 Henkilökohtaisen myyntitaseen arvioimista

08.34 Napit paidasta lennättävän ylpeyden tuntemista

08.35 Arvotyöryhmän aikaansaannosten kommentointia slackissä

08.45 Hyvän Toivon Lähettiläänä työläisten työpöytien luona kiertelyä ja ”ojentamista”

09.13 Ihmettelyä, että kello on vasta 09.13

09.14 Pieni välipala: 1 x Red Bull ja 2 x energiapatukka

09.24 Arvopaperisalkun (henkilökohtaisen) kriittistä tutkailua

09.28 Tulipalojen sammuttelua, systeemisten virheiden jäljittämistä järjestelmästä ja     ihmisten mielistä, pientä epätoivoa

10.34 Lähestyvän lähdön tunnustelua, hetkellinen onnentunne

10.36 Lounas + normaalit ruokajuomat + maailman asettaminen paikalleen

13.36 Haahuilua, hämmennystä ja epämääräisen ahdistuksen voittamista koska siirtyminen yhdestä maailmasta toiseen

13.42 Asiakkaalla sainaamassa sopimuksia/pikasparrauksia verkossa

14.15 Vakavaa hengailua kahviautomaatin kulmilla (Boys’n the hood)

14.30 Mykkäkoulu päättyy, yritystä vt:n kanssa pelastaa mitä siltä päivältä pelastettavissa vielä on

14.55 Raapustelua paperille, kirkkoveneiden piirtelyä, suttaamista – kaikkea sellaista, josta assari saa tehdä tarjouksen muunnelmineen kymmenelle prospektille

15.30 Tarjousten lähettämistä tekopirteiden mutta karun miehisten tervehdysten kera

16.15 Skype-puheluita ympäri maailmaa & kevyttä nettipornon vilkuilua

16.47 Hidasta palamista työpöydän ääressä + suttaaminen jatkuu

17.30 Optio 1: jos verensokerit ovat kohdallaan, yrityksiä vangita maailman mahtavimmat ideat, joista ehkä yksi selviää hengissä yön yli. (Optio 2: jos ei, kooman kaltaista istumista lasisen katseen kera)

18.30 Aika palata viihteelle                  Niin me teemme:

kaikki rahat juomme ja kotiin kävelemme.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Bisnestarinoita 18

Bisnestarinoita 18

Tulipalo

Istuttiin neukkarissa. Valiojoukko. Ja koska kriisikokous-sana oli poistettu organisaatiomme sanastosta, näitä nimitettiin kohentamiskokouksiksi. (Samoin kehityskeskusteluista on tullut kohentumiskeskusteluja. Orwell, oletko sinä totta?) Olimme huonelihaa jos sitäkään.

Silti kaikkia osallistujia oli kehotettu ottamaan oma sammutin mukaan. Mistä näitä tulipaloja tulee? Ja mitä ihmeen vapaapalokuntalaisia meistä tuli heti kun ylennys napsahti kohdalle? Ammatin vaaroja?

Vt. toimari aloitti kuin anteeksipyydellen, mikä ei sopinut hänelle ei yhtään.

– No, te tiedätte, ettei ERPpiä saatu maaliin ihan niin kuin piti…

– No yllätys!

– Ei viisastella siinä yhtään! Nyt tarvitaan positiivisia ideoita!

– Ja iskurityöläisiä…

– Ampukaa tuo paska!

Tämähän alkoi hyvin. Meidän kokouksistamme oli tullut aika kipakoita sen jälkeen, kun olimme saaneet tuon kiintiönaisen joukkoomme. Aika säkkärä oli. Ja meni vt. toimarin ihon alle ihan välittömästi.

– No niin, ehdotuksia? Vahinkokontrollia? Askeleet tästä eteenpäin?

– Istutaan tässä ja odotetaan, että se menee ohi?

– Tai soitetaan niille saatanan järjestelmäjätkille ja uhataan…

– … sulkea ne oman järjestelmän sisään. Haha.

– Nyt saatanat asiaan tai täällä istutaan huomisaamuun!

– No oukei. Minusta me teimme perusvirheen, kun kustannussäästösyistä valittiin omien toimintaprosessien muuttaminen ja samalla aivan turhan hätäisesti standardoitiin meidän dokumentit, perustiedot ja mittarit.

– No sherlock! Mitä ehdotat?

– Että peruutetaan vähän molemmissa: palautetaan elinkelpoinen osa meidän prosesseista ja tehdään harkitummin järkevämmät standardit.

– Ja aika-arvio tällä… peruuttelulle?

– Kuukausi, plus miinus.

– Todella paska idea! Hommat on kaaoksessa vielä kuukauden, talousjohtaja saa uupumisepilepsian supistetun tiiminsä keskellä eikä sellaisia jätkiä, jotka tuohon peruutteluun oikeasti pystyisi, löydy Turustakaan!

Pieni väliaikakatsaus oli paikallaan:

  • Tuossa koko kohentamissisältö, loppu oli tyhjää paskaa. (Miten avutonta! Eikö vt. toimari oikeasti ymmärtänyt asioita?)
  • Hän ei saanut tilannetta hallintaan.
  • Turku-kaupungin mainitseminen oli aina paha merkki.

Tiesin, että palseri venyisi kahden tunnin mittaiseksi. Ja tietenkin olin oikeassa. Pahinta olivat kuitenkin jälkipalaverit.

– Tulipalot ovat seurausta todella huonosta johtamisesta. Ei ennakointia, ei sitoutumista.

– Kaipaako kuollut mies palttoota? Onko Paavilla pallit?

– Nykysellä Paavilla taitaa muuten olla!

– Vittu te ootte ääliöitä!

– No onneks meillon sut, firmamme väärin ymmärretty Elon Musk.

– Toimarin alushame repsottaa.

– Mutta todella! Istutaan turhautuneina vailla todellista käsitystä mistään & miinusmerkkisin tuloksin marinoidutaan parin tunnin pätkissä näissä pellepalavereissa.

– Mä kyl tarkotin, et se on menettämässä otteensa…

– Mitäs sosialismin paskaa täällä kirnutaan? Että ulkoistamisen sijasta annetaankin valta työläisille?

– Ole sinä Reikani hiljaa!

– No pojat, pojat! Menkääs siitä ulos mittailemaan, kenellä on pisin.

Verensokeri laskee, kun joutuu seisoskelemaan tällaisen keskellä ja pinnistelemään säilyttääkseen ihmisyytensä ja mielenterveytensä. Mutta sellaiseksi tämä työelämä on mennyt. Parhaat Pavlovin koirat sopeutuvat.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty