Aifouni

Tiedätkö, mistä rahasta puhuminen on merkki? Aivan: köyhyydestä.

Koska: jos sullon fyffee, miks bamlata siitä? Just käytä sitä, anna paalun palaa. Ja anna köyhien ulista, keep calm ja päivitä aifounisi uuteen. Niin simple, ettei enemmistö siihen pysty kykenemään.

Siinä sitten kävelin X taskussani ja aika polleana. Kun sijoittaa toista tonnia uuteen välineeseen, se on quality & distinction!

Hetkessä tajusin, että tämä oli mahdollista

• Koska voin
• Koska osaan keskittyä minulle tärkeisiin asioihin
• Koska minä

Tällaista mielialaa kesti noin yhdeksän sekuntia ja sitten istuinkin tuijottamassa valkotaululle heijastettua ekskeliä. Onko kukaan tutkinut, mitä se tekee ihmiselle päivästä toisteen ja viikosta toiseen ja vuodesta toiseen tuijottaa ekskeliheijastetta ja esittää ymmärtävänsä, mistä tässä kaikessa on kyse? Ja vaikka ymmärtäisi lukuja kuin meedio-talousjohtaja mutta ei ymmärrä tämän kaiken merkitystä? Intuitioni sanoo, ettei siitä seuraa pelkästään hyvää.

Sen olen kyllä huomannut, että ekskelin esitteleminen on, ellei tervehdyttävämpää niin ainakin virkistävämpää kuin sen tuijottaminen. Koska pääsee kysymään:

– Ajatuksia tästä?

Saa väen vähän temperamentista riippuen joko riiputtamaan päätään tai tuijottamaan ohitsesi lukuihin kuin pelastusta etsien. Sitten joku uhrautuu ja heittää jonkun kysymyksenkaltaisen vitsin.

-Voiko tuo vertailuluku pitää paikkaansa? Olemmeko me noin hyviä?

Nauru ei pidennä ikää vaan palavereja.

Naurun rohkaisemana joku jo kouluaikanaan tunnollinen oppilas lähtee yrittämään tosissaan.

-Meidän taseen voisi…

-Siis oikeesti nyt!

-Mut jos siis otetaan kokeiluun #satapientäaskelta, niin…

-Älä nyt maalaile mitään ratkaisuja, keskitytään itse ongelmaan!

Tämä kiertää pahaa kehää, vaikka täytyyhän se fokus jonnekin suunnata. Ylpeä voi olla vain siitä, että meillä sentään sanotaan kaikki typeryydet ääneen, kuten kuvasta kuuluu. Vastustamaton haluni juuri nyt piirrellä hakaristejä seinään on läsnäoloni voima.

Muutenkin: minua eivät kiinnosta lupaukset vaan niiden pitäminen. Ja äskeisestä positiiviseksi tulkittavaksi lausahduksestani huolimatta huomaan, että jos asenne ei ole kohdallaan, minä alan olla siinä kohdalla.

Palaverissa päätettiin pitää kolmen minuutin tauko. Se oli SOP. Joinakin päivinä se vain tuntui tarpeellisemmalta. Kävely, paras tapa kirkastaa aivot ja ajattelu.

Sen päätin tehdä. Miten se tehdään 30 sekunnissa?

Olisin voinut kertoa teille, mutta seuraani liittyi meidän palaverista joku, jota en vain ollut huomannut. Muistan kyllä hänet meidän viimeisistä webinaarista. Hän esitti tietävämpää kuin oli.

Nyt hän oli hermostuneen oloinen.

-Saanko kysyä jotakin?

-Totta kai.

Yllättävän harva tajuaa, että totta kai tarkoittaa, ettei koskaan etkä varsinkaan sinä.

-Ihan lyhyesti: jos meillä kerran on sinun laatima tasa-arvosuunnitelma, miksi sukupuolijakauma on täällä edelleen silmiin pistävän epätasainen?

Kai tajuat nyt, että minun on hoidettava miljoonia tällaisia ad hoceja päivittäin. Sammutettava satoja tulipaloja, joista vain osa on minun sytyttämiäni. Se on minun työni.

-Kai tajuat, että kärsimättömyys tuhoaa täydellisenkin elämän. Suunnitelmasta puhumattakaan.

Minä osaan puhua. Siksi minä olen minä. Pysy sinä sen sijaan aina kauppaopiston naisena. Koska luonne mittaa kohtalon ja uusin laite dopamiinisi.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty