Kuumottava kämmi

Sanotaan, että virheistä oppii. Joillekin niin käykin. Ja iso osa meidänkin väestä toistaa yhtä ikiaikaisia kuin surkeitakin toimintatapojaan jankuttaen: näillä mennään. Jos saisin päättää, niillä mentäisiin ulos ofisista, immediately.

Erikseen ovat vielä ne firmat, joissa juhlistetaan virheitä ja niiden tekemistä.

Bollingeria ja Belugaa kehykseen!

Kyllä vaan minunkin kelpaisi siellä, mutta eivät minua ota ja ymmärrän kyllä. (en oikeastaan)

Tämä päivä alkoi ihan hyvin. Sain hyvin aikani kulumaan aamukymmeneen asti todella viihdyttävien juttujen parissa. Mutta sitten tuli Se million-dollar-asiakas. Vihaan niitä. Vaikka ne periaatteessa maksavat liksani,

se ei mielestäni ole riittävä syy pitää heistä.

– Oliko sulla se strategiaehdotus valmis?

Ei todellakaan, mutta kaivoin jonkun toissavuotisen esityksen koneelta ja painoin enteriä. Neukkarin valkotauluun lävähti tiukkaa käppyrää, pylvästä ja tangenttia(?). Ja totta kai hän oli vaikuttunut, koska

  • Hän ei tajunnut mitään näkemästään
  • Hän ei muistanut mitään edellisistä
  • Millään ei ollut mitään väliä hänelle

Helvetin lahjakas & kusipää – hänen kaltaisiaan on tässä maassa väkilukuun nähden yllättävän paljon. Käyttänyt kansakoulusta lähtien lahjojaan väärin. Päässyt syntyperäisten suhteittensa avulla helpolla. Surffannut elämänsä läpi kavereittensa kanssa.

Muistanut aina hymyillä miehekkäästi.

Eikä kukaan muu kuin hän itse ole merkinnyt hänelle mitään sen jälkeen kun hänen kissansa kuoli, kun hän oli 5-vuotias. Nakke-kissa.

– Olen tässä miettinyt.

Jäin odottamaan, koska luulin, ettei miettiminen kuulu hänen tekovarastoonsa.

– Että jos alkaisi tehdä hyväntekeväisyyttä.

Oli tuokin jotain. Eikä minun tietenkään olisi pitänyt sanoa siihen mitään ja sanoin silti.

– Omatunnon vai elämättömään elämän takia?

Hän näytti hämmästyneeltä kuin kuningatar, jota alamainen yllättäen puhuttelee. Tai mies vailla omatuntoa ja sitten minä, sydämen kommunisti (rajua, man).

– Mitä sanoit?

Tajusin, että ollaan jo tummanharmaalla alueella menossa kohti synkempää. Siis minun kannaltani, koska

hän on selviäjä ihan eri levelillä kuin minä.

Ei auttanut kuin etsiytyä toiselle polulle. Kumarruin hänen puoleensa luottamuksellisen eleenä.

– Kuules. Kannattaa tehdä kunnon pläni, niin että se näyttää aidolta. Muuten saat Seiskan lisäksi vielä iltapäivälehdet kimppuusi.

Hämmennys ja vaara olivat kadonneet saman tien.

– Ja ehdotat mitä?

Ziisus, että olisi tehnyt mieli vaan sanoa: kuolisit pois.Tässä iässä miettii turhan usein, että

sanoilla on hintansa muttei arvoa.

Joku valmentelijan kaapuun verhoutunut ammattihörhöilijä väitti kerran esityksensä päätteeksi, että niin pomot kuin asiakkaat kuin työkaverit on annettu meille zen-harjoituksena. Että niiden kautta opimme kärsivällisyyttä, ennen kaikkea itseämme kohtaan.

Ja niin meistä tulee parempia ihmisiä.

Vaan karua on tässä iässä tajuta, että harjoitukset ovat menneet ihan ohi ja olen aika sama mato kuin parikymppisenä. Fuck it, näillä mennään.

 

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s