Bisnestarinoita 140

Bisnestarinoita 140

Erehdys

Muut erehtyvät, en minä. Näin uskoin, ja ympäristökin tuki pitkään uskomustani täysin.

Mitä sitten tapahtui? Sitä minäkin olen tässä kysellyt. Lähinnä itseltäni. Tajuatko, että tällainen voi vetää pohjan pois koko elämältä? Ehkä, mutta vain, jos olet kokenut samaa.

Olin ihan tavallisessa bisnestapaamisessa paitsi että siellä oli tarjolla Belugaa & Bollingeria. No ei ihan, mutta siihen suuntaan. Tyypillä oli henkivartijakin, joku Rocco.

-Mun täytyy mennä, sori.

Niin hän sanoi, kun oli vastannut puhelimeen kesken lauseeni.

-Et mene mihinkään!

Kuka väittää, että asiakas on kuningas? No jos niin olisi, minä olisin se narri, jolle on sallittu paljon enemmän kuin muille kunnes kaula katkeaa äkkiarvaamatta.

Eli suomeksi: tällaista vastausta hän ei odottanut. Hän katseli minua valkoisten kulmakarvojensa alta enkä tiennyt, näyttikö hän pöyristyneeltä vai huvittuneelta vai joltakin sellaiselta, joita vain hänenkaltaisensa, 30000 jalkaa rahvaan yläpuolella lentelevät tyypit tuntevat.

-Niin, oliko tässä vielä jotakin?

-Se yksi sata donitsia ja että kuka tämän hoitaa.

-Päätä sinä.

Ja sitten katsoin hänen ja hänen kevincostnerinsa loittonevia selkiä.

Ei, minä en surrut tätä eroa. Mutta sitä kyllä, että

  • Jäin ihan yksin.
  • Aikatauluni murskaantuivat.
  • Annoin jälleen kohdella itseäni huonosti.

Enkä mielestäni ollut tehnyt mitään väärää! Maailma ei ole reilu eikä minun pitäisi sitä enää huokailla. Silti se jukratuttaa minua.

Mutta, kuten todettua: bisnes on sotaa. Dog eat dog. Ja jotta lainaus olisi täysi, tämä on vielä lisättävä: jos kilpailijamme olisi hukkumaisillaan, laittaisimme letkun hänen suuhunsa. Ei tämä ole mitään lempeilyä.

No more Mr. Nice Guy.

Siihen eivät pysty kuin harvat ja valitut. Ottamaan hanskat pois.

Siksi myös väärän valinnan tekeminen on yleistä. Se on inhimillistä ja samalla niin turhaa. Vähän niin kuin ihmiset käyvät kirkossa ja sitten heistä ei enää ole mihinkään.

Tämä on se kohta, josta ei neuvotella. Allekirjoitukset sivulle 7, saanko pyytää?

Ja lopun voi kuvitella jos haluaa. Ellet voi voittaa vastustajaasi, osta hänet.

Muuten olet vain lahjakas ihminen, joka ei menesty.

Huomaatko, että kun pitäisi osata oikeasti kävellä puhe, jatkan vaan puhumista. Minun ei pitäisi olla tällainen ja silti olen. Se tunne, kun jatkuvasti jokin menee pieleen ja toivot, että löydät yhden selkeän syyn siihen.

Tein tässä tunnelmassa jotakin tavatonta. Soitin vt. toimarille. En ollut tehnyt sitä sitten vuoden -84 ja silloin meillä oli vielä lankapuhelimet.

-No, mitäs mun personal sales jesus?

Aika topakka kehu. Oletko koskaan saanut vastaavaa? Enpä usko.

-Sitä että…

Sitten en tiennyt enää, miten jatkaa. Olisin voinut ottaa liian monta Somaxia, mutta en ollut sellainen pelkuri. Katkaisin puhelun.

Ja menin balettiin katsomaan Faunin iltapäivää.

Ei olisi pitänyt. Se oli erehdys. Ehkä tällaiset kokeilut pitäisi vain antaa itselleen anteeksi. Hyväksyä se, että silloin voi tapahtua juuri näin tai mitä vaan.

Tai sitten huomata, ettei se ollutkaan erehdys. Kun katsoin Faunia silmiin, tajusin, että oikeastaan olin ajoneuvoyhdistelmä, sellainen taipuisa mutta aika raskasliikkeinen. Ja ellei sitä liikuta vain eteenpäin, vaatii se todellista käsittelyn taitoa. Bingo!

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Bisnestarinoita 39

Bisnestarinoita 39

Kuumottava kämmi

Sanotaan, että virheistä oppii. Joillekin niin käykin. Ja iso osa meidänkin väestä toistaa yhtä ikiaikaisia kuin surkeitakin toimintatapojaan jankuttaen: näillä mennään. Jos saisin päättää, niillä mentäisiin ulos ofisista, immediately.

Erikseen ovat vielä ne firmat, joissa juhlistetaan virheitä ja niiden tekemistä.

Bollingeria ja Belugaa kehykseen!

Kyllä vaan minunkin kelpaisi siellä, mutta eivät minua ota ja ymmärrän kyllä. (en oikeastaan)

Tämä päivä alkoi ihan hyvin. Sain hyvin aikani kulumaan aamukymmeneen asti todella viihdyttävien juttujen parissa. Mutta sitten tuli Se million-dollar-asiakas. Vihaan niitä. Vaikka ne periaatteessa maksavat liksani,

se ei mielestäni ole riittävä syy pitää heistä.

– Oliko sulla se strategiaehdotus valmis?

Ei todellakaan, mutta kaivoin jonkun toissavuotisen esityksen koneelta ja painoin enteriä. Neukkarin valkotauluun lävähti tiukkaa käppyrää, pylvästä ja tangenttia(?). Ja totta kai hän oli vaikuttunut, koska

  • Hän ei tajunnut mitään näkemästään
  • Hän ei muistanut mitään edellisistä
  • Millään ei ollut mitään väliä hänelle

Helvetin lahjakas & kusipää – hänen kaltaisiaan on tässä maassa väkilukuun nähden yllättävän paljon. Käyttänyt kansakoulusta lähtien lahjojaan väärin. Päässyt syntyperäisten suhteittensa avulla helpolla. Surffannut elämänsä läpi kavereittensa kanssa.

Muistanut aina hymyillä miehekkäästi.

Eikä kukaan muu kuin hän itse ole merkinnyt hänelle mitään sen jälkeen kun hänen kissansa kuoli, kun hän oli 5-vuotias. Nakke-kissa.

– Olen tässä miettinyt.

Jäin odottamaan, koska luulin, ettei miettiminen kuulu hänen tekovarastoonsa.

– Että jos alkaisi tehdä hyväntekeväisyyttä.

Oli tuokin jotain. Eikä minun tietenkään olisi pitänyt sanoa siihen mitään ja sanoin silti.

– Omatunnon vai elämättömään elämän takia?

Hän näytti hämmästyneeltä kuin kuningatar, jota alamainen yllättäen puhuttelee. Tai mies vailla omatuntoa ja sitten minä, sydämen kommunisti (rajua, man).

– Mitä sanoit?

Tajusin, että ollaan jo tummanharmaalla alueella menossa kohti synkempää. Siis minun kannaltani, koska

hän on selviäjä ihan eri levelillä kuin minä.

Ei auttanut kuin etsiytyä toiselle polulle. Kumarruin hänen puoleensa luottamuksellisen eleenä.

– Kuules. Kannattaa tehdä kunnon pläni, niin että se näyttää aidolta. Muuten saat Seiskan lisäksi vielä iltapäivälehdet kimppuusi.

Hämmennys ja vaara olivat kadonneet saman tien.

– Ja ehdotat mitä?

Ziisus, että olisi tehnyt mieli vaan sanoa: kuolisit pois.Tässä iässä miettii turhan usein, että

sanoilla on hintansa muttei arvoa.

Joku valmentelijan kaapuun verhoutunut ammattihörhöilijä väitti kerran esityksensä päätteeksi, että niin pomot kuin asiakkaat kuin työkaverit on annettu meille zen-harjoituksena. Että niiden kautta opimme kärsivällisyyttä, ennen kaikkea itseämme kohtaan.

Ja niin meistä tulee parempia ihmisiä.

Vaan karua on tässä iässä tajuta, että harjoitukset ovat menneet ihan ohi ja olen aika sama mato kuin parikymppisenä. Fuck it, näillä mennään.

 

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty