Erehdys

Muut erehtyvät, en minä. Näin uskoin, ja ympäristökin tuki pitkään uskomustani täysin.

Mitä sitten tapahtui? Sitä minäkin olen tässä kysellyt. Lähinnä itseltäni. Tajuatko, että tällainen voi vetää pohjan pois koko elämältä? Ehkä, mutta vain, jos olet kokenut samaa.

Olin ihan tavallisessa bisnestapaamisessa paitsi että siellä oli tarjolla Belugaa & Bollingeria. No ei ihan, mutta siihen suuntaan. Tyypillä oli henkivartijakin, joku Rocco.

-Mun täytyy mennä, sori.

Niin hän sanoi, kun oli vastannut puhelimeen kesken lauseeni.

-Et mene mihinkään!

Kuka väittää, että asiakas on kuningas? No jos niin olisi, minä olisin se narri, jolle on sallittu paljon enemmän kuin muille kunnes kaula katkeaa äkkiarvaamatta.

Eli suomeksi: tällaista vastausta hän ei odottanut. Hän katseli minua valkoisten kulmakarvojensa alta enkä tiennyt, näyttikö hän pöyristyneeltä vai huvittuneelta vai joltakin sellaiselta, joita vain hänenkaltaisensa, 30000 jalkaa rahvaan yläpuolella lentelevät tyypit tuntevat.

-Niin, oliko tässä vielä jotakin?

-Se yksi sata donitsia ja että kuka tämän hoitaa.

-Päätä sinä.

Ja sitten katsoin hänen ja hänen kevincostnerinsa loittonevia selkiä.

Ei, minä en surrut tätä eroa. Mutta sitä kyllä, että

• Jäin ihan yksin.
• Aikatauluni murskaantuivat.
• Annoin jälleen kohdella itseäni huonosti.

Enkä mielestäni ollut tehnyt mitään väärää! Maailma ei ole reilu eikä minun pitäisi sitä enää huokailla. Silti se jukratuttaa minua.

Mutta, kuten todettua: bisnes on sotaa. Dog eat dog. Ja jotta lainaus olisi täysi, tämä on vielä lisättävä: jos kilpailijamme olisi hukkumaisillaan, laittaisimme letkun hänen suuhunsa. Ei tämä ole mitään lempeilyä.

No more Mr. Nice Guy.

Siihen eivät pysty kuin harvat ja valitut. Ottamaan hanskat pois.

Siksi myös väärän valinnan tekeminen on yleistä. Se on inhimillistä ja samalla niin turhaa. Vähän niin kuin ihmiset käyvät kirkossa ja sitten heistä ei enää ole mihinkään.

Tämä on se kohta, josta ei neuvotella. Allekirjoitukset sivulle 7, saanko pyytää?

Ja lopun voi kuvitella jos haluaa. Ellet voi voittaa vastustajaasi, osta hänet.

Muuten olet vain lahjakas ihminen, joka ei menesty.

Huomaatko, että kun pitäisi osata oikeasti kävellä puhe, jatkan vaan puhumista. Minun ei pitäisi olla tällainen ja silti olen. Se tunne, kun jatkuvasti jokin menee pieleen ja toivot, että löydät yhden selkeän syyn siihen.

Tein tässä tunnelmassa jotakin tavatonta. Soitin vt. toimarille. En ollut tehnyt sitä sitten vuoden -84 ja silloin meillä oli vielä lankapuhelimet.

-No, mitäs mun personal sales jesus?

Aika topakka kehu. Oletko koskaan saanut vastaavaa? Enpä usko.

-Sitä että…

Sitten en tiennyt enää, miten jatkaa. Olisin voinut ottaa liian monta Somaxia, mutta en ollut sellainen pelkuri. Katkaisin puhelun.

Ja menin balettiin katsomaan Faunin iltapäivää.

Ei olisi pitänyt. Se oli erehdys. Ehkä tällaiset kokeilut pitäisi vain antaa itselleen anteeksi. Hyväksyä se, että silloin voi tapahtua juuri näin tai mitä vaan.

Tai sitten huomata, ettei se ollutkaan erehdys. Kun katsoin Faunia silmiin, tajusin, että oikeastaan olin ajoneuvoyhdistelmä, sellainen taipuisa mutta aika raskasliikkeinen. Ja ellei sitä liikuta vain eteenpäin, vaatii se todellista käsittelyn taitoa. Bingo!

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty