Määrätietoinen mies

Neukkari tuntui valoisalta kuin aurinkoinen himmeli Pattayan rannalla. Koska siellä istuivat vt. toimari, joka huokui

Lämpöä

Empatiaa

Viisautta

Ja sitten Erkki, joka oli

Viisauden

Kirkkauden

Elinvoiman

Tonava.

Mutta oli Erkillä murheensa. Hänellä oli sellainen käsitys, että maailma oli hänet pettänyt. Mutta lähinnä se oli hänen vaimonsa, joka oli hänet pettänyt. Mutta oli siinäkin. Ainakin Erkille.

Ja kolmantena minä, nukahtamaisillani.

Totuus on, että kaksi kolmesta on kuitenkin riittävästi mihin tahansa hommaan. Myös tähän käsillä olevaan.

Koska meillä oli selkeä tehtävä: irtisanoa ihminen, jota ei voinut irtisanoa. Niin väitettiin. Mutta jos (työ)historia on jotakin opettanut, jokainen voidaan irtisanoa.

Mahdoton on päättäväiselle ihmiselle vain tarkemman suunnittelun ikävä.

Mutta miksi irtisanoa juuri hänet? Aiemminkin sanottiin koko tiimi irti sen takia, että saatiin joku pihalle ja äkkiä. En tiedä. Siinä mielessä kaikessa oli haikea tunnelma. Jotakin tämän takana täytyi olla.

Meille kerrottiin vain, että mies oli seonnut. Ei sellainen tee hyvää virman maineelle. Hän oli alkanut toistaa lausetta ”Olen määrätietoinen mies.”.

Jossain unen ja valveen rajamailla tajusin, että ne halusivat välttämättä lähettää ykköstykkinsä eli minut kuulustelemaan miestä, ennen kuin tuomio julistetaan. Kuitenkin aika massiivisesta interventiosta kyse. Tuhansien ihmiskohtaloitten aamunkoitto ja sen sellaista. Ja silti jokainen tietää, että elämä kantaa.

Oudolla tavalla tuosta huuruisesta hetkestäni virkistyneenä pomppasin pystyyn ja noudin miehen maailman pienimpään neukkariin: 2 jakkaraa, 2 neliötä.

Melko pian selvisi, että kyse oli äitisuhteesta. Siitä, mitä äiti oli sanonut pojalleen kuolinvuoteellaan, pojan viisivuotissyntymäpäivänä: ”Pysy aina määrätietoisena.”

Miten tämä oli lauennut nyt, 50 vuotta myöhemmin, kuin aamukamreeri kahden kuukauden selibaatin jälkeen?

Siten, että mies oli aamupalaverissa lopulta ymmärtänyt, mitä äiti tarkoitti. Hän oli tähän asti tehnyt päättäväisesti kaiken, mihin oli ryhtynyt. Aivan kaiken, avioliitostaan ja lasten tekemisestä aina uraan ja metsästyskerhon mitaleihin ja saaliin oikeudenmukaiseen jakoon.

Mutta nyt, niin hän kertoi minulle, hän tajusi, että äiti oli tarkoittanut, että kaikkea tietoa oli määränsä muttei enempää. Eikä ahneuksissa saanut tavoitella kuun juustoisia reikiä. Siksi tämä oli nyt kertakaikkinen kaiken tähänastisen loppu ja nyt alkoi uusi elämä, määrä tietoinen elämä.

Mies naureskeli, kaiken päättäväisyytensä kadottaneena. Tästä syystä tunsin syvää epäluuloa ihmisiä kohtaan: luulevat, että oivaltaminen johtaa parempaan. Ei johda.

Kolmen kohdan toimintamalli syntyi itsestään

• Mies varhaiseläkkeelle täältä vänisemästä
• Määrätietoisuuden uudelleen määrittely ja vahvistaminen organisaatiossa
• Mielentilatestit ja terapeuttisten palaverien lanseeraus kustannuksia säästämättä

Asiat on tarkoitettu hoidettaviksi, puut pilkottaviksi. Lean on sitä, että osaa nojata eteenpäin.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty