Stara

Kerro minulle, miksi meidän yritys menestyy? Me olemme surkea & vanhanaikainen firma ja silti meillä on rekry päällä kaiken aikaa. Ja minä vastaan rekrystä, joten kyllä minä tiedän. Mutta en silti voi käsittää, miten me voimme olla aivan kärjessä jo 25 vuotta, vaikka kaiken järjen mukaan meidän pitäisi olla kuopattu, finito, schluss.

Alkusyksystä palkkasin nuoren naisen.

(Palkkaan mielelläni naisia, mieluiten nuoria, koska nuoria kannattaa kannustaa. Eikä kukaan voi sanoa, että se johtuisi siitä, että he tietävät jäävänsä minulle velkaa, jotta en voisi kokea heitä uhkana. Murtukoot lasikatot!) Olen saavuttanut urallani jo kaiken, mitä voin eikä tämä tästä enää parane. Olen jo vanha & se tarkoittaa, että kaikki vaivat seuraavat minua kuin delfiini laivaa. Jotakin pahempaa on tulossa, enkä tiedä, mitä se on.

Mutta siis tämä kyseinen nuori nainen, hän oli raketti. Hän oppi kuukaudessa talon tavoille. Seuraavassa kuussa hän oppi, miten talon tavoista otetaan kaikki irti niin, ettei niitä enää tunnistanut talon tavoiksi. Ja kuulkaa, hän oli sähäkkä. Niin nopea käänteissään, että häntä nähtiin vilauksella. Ja niin herttainen, ettei kukaan kymmenistä muista rekrytyistä nuorista naisista osannut edes kadehtia häntä. Ei, hänestä tuli vain heidän esikuvansa.

Ensin Anna, sitten Optio ja lopulta Image.

Hän keräsi koko sarjan kansikuvatyttönä. Siinä vaiheessa jopa vanha kunnon vt. toimari heräsi toimeliaalle tulokkaalle. Ja koska tiesimme head huntereiden soittavan kuolaisena & kiimaisena hänen peräänsä – siis ei vt. toimarin – avasimme jo ennestään vuotavat rahahanamme ja annoimme hänelle avoimen valtakirjan toivoa, mitä hän ikinä suvaitsi pyytää.

Hän tajusi arvonsa. Kyllä. Ja se vain nosti hänen arvoaan meidän silmissämme. Koska kukaan muukaan ei voinut vastustaa häntä.

– Mitä sinä haluat?

– Oliko täällä bossin paikka auki?

Se oli kova paikka. Tietty vt:lle, joka oli jo pitkään aivan turhaan odottanut, että hänet lopulta nimitettäisiin. Mutta ei häntä koskaan nimitettäisi. Sillä se olisi tapahtunut jo. Eikä meidän hallitus saanut mitään aikaiseksi. Mutta minä olin kettuna.

– Haluatko sitä oikeasti?

– Miten niin?

– Tylsistymään ja huolehtimaan joutavista päätöksistä?

– No mitä sitten?

– Autonomia, oma tiimi ja sitten vähän lisää omia tiimejä?

– Joo, kuulostaa paremmalta.

Tiesin, siksi minusta tuli hänen consiglierinsä.

Jota hän ei oikeastaan tarvinnut. Mutta se toi minulle hommaa moneksi päiväksi. Aika kuva. Siis kiva.

Koska minun hommani oli vain huolehtia siitä, ettei hän palaisi loppuun. Vaan jaksaisi säihkyä ja samalla säihkyä meille kultaa.

Koska voitosta on viime kädessä kyse. Voitosta = tehdä enemmän & paremmin kuin kukaan. Siksi me tarvitsemme staroja.

Ja siksi minä palkkaan lisää staroja. Oletko sinä stara? Hae meidän uppoavaan laivaan, joka ei vaan suostu uppoamaan. Oon kokeillu.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s