Color, position, and shape

Mennä töihin. Siinä vasta sanat. Olla töissä. Sama juttu. Se on kuin ottaa savikylpy lätäkössä vaikka äiti kieltää. Sitten kuoppa tasoitetaan ja vesi on poissa.

Kuinka moni saapuilee tänäänkin työpaikalleen samoissa sekavissa, vaikkei välttämättä näin ilmeisen sekavissa, ajatuksissa? Vaikka kyllä sen tietysti huomaa aamun ensimmäisessä palaverissa, jonne vt. toimari oli raahannut jonkun asiantuntijan selittämään seuraavaa askelta bisneksessä.

Minussa herää kolme kysymystä:

• Äiti, mistä asiantuntijat tulevat?
• Miksi asiantuntijat faksataan paikalle häiritsemään meidän asiantuntemustamme?
• Mikä on kolmas kysymys?

Siinä asiantuntija loikkasi lavalle ja aloitti saman tien.

– No niin! Miettikää mitä tahansa tuotetta, jonka olette viimeksi hankkineet. Siinä on tämän koko kupletin juoni.

Emme tajunneet sanaakaan. Siksi jotkut tekivät muistiinpanoja.

Tätä avauspuheenvuoroa seurasi ensimmäinen dia. Siinä oli punainen pallonmuotoinen leivinpaahdin pöydän kulmalla.

– Tällaisen tuotteen te hankkisitte, jos te kokisitte tuon punaisen värin houkutuksen, haluaisitte asettaa sen näytteille sille paikalle… ja muoto puhuttelisi sitä, mitä te kutsutte kauneudeksi.

Kuulosti oudolta. Ja jos olen rehellinen, niin aika köyhältä. Onneksi joku kysyi.

– Ja tämä liittyy meidän bisnekseen – miten?

Vt. toimari mulkoili kysyjää sen näköisesti, että mitähän vittua.

– No, sanon sen suoraan ja pardon my spanish: aivan saatanasti! Miettikää vähän, mikä teidän asiakkaita oikein houkuttaa teidän tuotteissa.

Luin tunnelmaa: kenelläkään ei ollut aavistustakaan. Ei me mietitty tällaisia asioita. Me myytiin, me tehtiin, asiakkaat jatkoivat ostamista tai lopettivat ostamisen. Joskus tuli uusia asiakkaita. KISS.

Tällainen kyllä pisti miettimään. Elämän tarkoitusta. Onneksi shöy jatkui.

– Ai-van! Ette ole miettineet sitä yhtään enempää kuin elämänne tarkoitusta! Ja kuitenkin kyse on perimmäisestä asiasta: siitä, mikä saa ihmisen liikkeelle. Ja niitä asioita on kolme: väri, paikka ja muoto. Kaikki puolisosta autoon, uskonnosta arkeen, seksistä kuolemaan syntyy noista kolmesta. Mutta vain, jos ymmärrätte ne oikein!

Loppuaamupäivä oli samaa hikistä horinaa. En jaksanut keskittyä, ja työryhmätkin oli valittu ihan kotelosta. Jouduin kahden taloustiimiläisen ikiämmän kanssa pohtimaan positiota. Heidän positionsa oli selvästi eläkkeellä ja heitä kiinnosti vain oman position säilyttäminen siihen asti. Voi fücketi fück. Ryhmien purku taittoi myötähäpeäni yli horisontin.

Jotta päivä olisi ollut täydellinen, vt. otti kaappasi minut lasikuutioonsa juuri kun olin aikeissa lähteä loiventamaan päivääni muutamaa enemmällä. Que horror!

– No, mitäs ajatuksia?

Kinkkinen kysymys. Koska mitään ajatusta ei ollut – ei sellaista, jota olisi voinut sanoa edes yksin ääneen. Mutta usein miehen on tehtävä. Tempaisin tussin kouraani ja menin fläpille ja piirsin siihen kolmion ja sen kulmiin C, P ja S.

– Onhan tuo kolmion ajatus ehdottoman kiinnostava! Jos ajattelemme meidän 1-7-1-strategiaamme, tämä tuo siihen tuoreen näkökulman. Ei mikään erikseen vaan niiden synergia & synkronisuus. Kun asettaa minkä tahansa noista kolmesta ohjaavaksi prinsiipiksi, toiminnan ja intention suunta muuttuu. Me yllätämme asiakkaat! Ei enää liidien keräämistä vaan asiakkaiden palvelemista. Sytyttyään syövät meidän kädestä tämän vuosisadan loppuun!

Sellane miäs mää oon.

Nollasta sataan millisekunnissa & kerrankin vt:n suppusuu ei lauennut vastaväitteisiin. Näissä tunnelmissa minusta olisi varmasti irronnut kohottava selitys myös 1-7-1:lle, mutta ei kyllä enää minuuttia myöhemmin. Sadasta nollaan takas, immediately.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty