Nääätzi!

Piskuisesta Manhattanin toimistostamme se toinen niistä tyypeistä tuli opastamaan, miten oikeasti markkinoidaan. Eli

taas opetettiin isää panemaan äitiä. Kyllä korpeaa!

Kiinnostava naikkonen kyllä muuten, vauhdikas sen lisäksi, että kommentoi kaikkea näkemäänsä välittömästi. Ja uteliaskin oli kuin pirulainen.

Aamupäivän tiukan (lue: epämääräistä ja käsittämättömäksi jäänyttä tarinointia sisältäneen) seminaarin jälkeen lähdimme kaksistaan lounaalle, valitettavasti. Ei siis normaalia röpöttämistä eikä siihen liittyvää lounasavautumista. Ja piti vielä yrittää ymmärtää manhattaraa, tuota omituista kieltä, joka vilisi outoja sanoja. Tuntui että ihmisetkin jaettiin selvästi kahteen ryhmään: smak ja mens, ei harmaasävyjä. Jos hän ei olisi puhunut niin selvää englantia,

olisin sanonut: ilmiselvä varsinaissuomalainen.

Mikään small talkkaajakaan ei ollut tämä.

Sitten minua alkoi häiritä tämän naisen elämä, joka kuvastui suoraan hänen

  • kynsilakastaan, joka oli halkeillut
  • aivan vääränvärisistä ja -kokoisista korvakoruistaan
  • kardemummalle ja kurkumalle haisevasta hengityksestään

Tästä päättelin, että hän varmasti myös tallasi nurmikoita, mikä on pahinta.

Nojasin tuolissani taaksepäin. Tein aina näin kun

  • menetin mielenkiintoni
  • olin valmis hyökkäämään
  • tai ottamaan iskuja vastaan

Olin kolmen vaiheilla, mitä tuo chica americana ansaitsisi. Ja jos hän saisi ansaitsemansa, mitä siitä minulle seuraisi.

Kiersin kolmiotani hetken, kunnes siitä muodostui punainen ympyrä.

Olin valmis. Katsomaan kaikkia 50 tähteä silmiin.

Sillä hetkellä lounasravintolaan asteli kolme pilottitakkista jannua tiukat naamat kasvoillaan ja kuuppa kuin kiiltävä kromipakoputki. Ravintolan muut asiakkaat katselivat noita nuoria sankareita alta kulmain ja pitivät äänensä hiljaisina.

– What are they?

– They are… some sort of immigration critics…

– No, they’re nääätziis! And I really hate nääätziis!

Ziisus! Hän todella kuulosti luutnantti Aldo Rainelta (Brad Pitt)! Kaipasinko tällaista huomiota? Varsinkin kun maiharit kääntyivät välittömästi meidän pöytämme suuntaan.

– Aukooks tää horo täällä päätään?

– Joo, pidä lyhyt lieka ton sun kieropillun kanssa!

American lady kuunteli pää kallellaan ja hymyillen herrasmiesten sanailua.

– What is this that these guys..?

– They are suggesting that you unleash your inner power…

– Fantastic! (ja nyt hän kuulosti jo Iso Arskalta)

Nämä jenksit ovat nopeita käänteissään. Tätönen pomppasi saman tien pystyyn ja veti jätkiä turpaan. Järkyttävää väkivaltaa! Mutta kaikki amerikkalaisethan on kovia tappelemaan eli ratkaisemaan ongelmat mieluiten nyrkillä saman tien. Homeopaattinen periaate ”samaa samalle” näytti toimivan tässäkin kontekstissa.

Huomasin, että tuollainen ratkaisukeskeisyys vetosi syvimpiin eroottisiin tuntoihini.

Olisiko sittenkin syytä panna häntä? Vai miettiä vielä, kumpi meistä oli enemmän Hollywoodin kanditaatti.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s