Hippimeininkiä

 

Siis jos minulta kysytään, meidän ei olisi koskaan pitänyt lähteä valmennusbisnekseen. Pysytellä siinä mitä oikeasti osataan, se on varma tie.

Kuin jäkälä kasvamassa lohkareen pinnassa.

Minusta ne ovat kaksi eri asiaa, asenteeni ja se, mitä tästä tulee. Vt. toimari oli tietysti eri mieltä.

– Eikö duuni maistu? Oven takana on tulijoita.

Ärsyynnyin tuollaisesta. Ja siihen oli monta syytä.

  • Empatiaan on kunnon ihmisillä aina varaa. (MOT)
  • Kaikista sanomisen tavoista hänen täytyi valita juuri v-mäisin. (se aika kuukaudesta?)
  • Kehtasikin alentaa minut jonkin roskasakin tasolle. (kunnon palvelusväen palkkaaminen on NIIN vaikeaa)

Vastasin noin huonoon käytökseen katsomalla korostetun hitaasti oven suuntaan, ja koska siellä ei tietenkään ollut ketään, käännyin hymyilemään vt:lle.

– Mitä järkeä on lähteä bisnekseen, jota me ei osata?

– Jostain on alettava. Skaalaudu tai kuole.

– Ei kaikkeen tarvitse lähteä mukaan.

– Ellei lähde mihinkään mukaan, ei kohta ole mihin lähteä.

Kaikkeen ei tarvitse suostua.

– Puhut nyt varmaan itsestäsi.

– Niinkö meinaat?

– Nyt tehdään niin, että sinä lähdet tästä saman tien sinne asiakkaan luo ja minä jään latteana lahnana juomaan tätä espressoa ja tätä keskustelua ei koskaan käyty.

Minä menin kyllä. Mitä muutakaan olisin voinut? (Vanhaa suomalaista rallia mukaillen: taas sisältäni lapatossun löysin. Missä olivat juuri löytämäni boolssit?)

Saksalaisvalmisteinen henkilöautoni kuljettaisi minut luotettavasti tästä asiakkaalle alle puolessa tunnissa. Matkalla ehtisin

  • Huutoraivota
  • Itkunauraa
  • Plännätä asiakastapaamisen

Asiakas. Mikä sana. Ensimmäisenä tulee mieleen se, joka käy itseään myyvän ihmisen luona.

Tunteen tasolla ero ei tuntunut suurelta.

– Ja mistäs tässä olikaan kyse?

– Uudenlaisesta organisaatiosta.

– Ja mikäs se sellainen on?

– Avoimempi, ketterämpi, itseorganisoituva.

– Jaaha, tarjolla on taas joku konsepti mutta oikeasti jotain typerää hippimeininkiä.

– Miten niin?

– No jos nämä alaiseni organisoisivat itsensä, minä olisin tarpeeton. Onneksi heistä ei ikinä ole siihen.

Ymmärrätkö nyt, miksi näkemykseni valmennus”bisneksestä” on täysin perusteltu?

– Et tietenkään ole tarpeeton, roolisi vain muuttuu.

– Arvaa haluanko roolini muuttuvan.

– Vaikka pääsisit ikävästä johtamisesta ja voisit vain viisastella päivät pitkät?

– Tuo kuulostaa kyllä hyvältä.

Ojasta suoraan Trump-towerin huipulle.

Onneksi hän ei ollut minun toimarini. Olisin voinut olla todella onneton tuollaisen idiootin kanssa. (Ja nykyinen on muka parempi?!)

Tiedätkö oikeasti mitä? (Haluatko tietää?) Kaikki kaupanteko syntyy tietämättömyydestä. Katso nyt meitäkin:

  • Hän ei tiennyt, mitä hän osti.
  • Minä en tiennyt, miksi myin.

Luulisi että tasan menee, mutta tämä on selkeä vaje. Kaksi vajaamielistä heitettynä tänne maailmaan. Tarkoituksettomuuden kokemus tekee elämästä niin haikeaa. Onneksi todellisuus on eri asia kuin kokemus.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s