Juonia ja muita luomia
Vaikka feminismi meni rikki, pitikö kiilusilmäisten miesfeministien vielä ilmestyä tänne? Juuri nämä, joiden ristiretki kohdistuu jokaiseen potentiaaliseen vääräuskoiseen ja joiden tarkoitus pyhittää keinot ja joiden luovuus kohdistuu tuhoamiseen.
Joutua naisvaltaisessa työpaikassa näiden miesnaisten juonittelun kohteeksi on pahempaa kuin koulukiusaaminen. Ihmisjärjen ylittävät mittasuhteet saava tunnetsunami on kuin
syksyinen sienirihmasto ja aggressiivisesti etenevä syöpä yhdessä.
Läheisin kollegani – Tesla-mies, Sancho Panza, miähnäukko – jo 20+ vuoden ajalta on tässä vuosien varrella pan… harjoittanut sensuellia seksiä yli puolen firman naisista kanssa, mutta tekeekö se hänestä huonon ihmisen? Ei minusta.
- Kahden kauppa ja kolmannelle korvapuusti.
- Mitä annat, sitä saat.
- Et itkeä saa, (Argen)Tiina.
Näiden iättömien viisauksien valossa asia on minusta aivan selvä, vaikkei minulla Itse Asiasta olekaan mitään kokemusta.
Millaista on oikeasti yrittää hoitaa normibisneksiä kun saa vastaansa vain äänetöntä tuijotusta? Tai kun kulkee käytävällä, kohdalla sipistään tai naureskellaan tai matkitaan puhetapaasi? Tai sitten sihahdetaan ohikulkiessa: ”Natsinarsisti!” Tai näyttöäsi koristaa töihin tullessasi post-it-laput kuten ”Kyrväkepaska!” tai ”Sovinistihomo!” tai ”Käppäukkonolo!”. Ja tähän sitten ne työsuojeluilmiannot vielä päälle: esimiesaseman hyväksikäytöstä seksuaaliseen häirintään ja paperiliittimien väärinkäyttöön. Niin on vaikeaa uskoa tätä todeksi.
Onko kukaan ansainnut tällaista? Varsinkaan, kun rakastaa naisia niin paljon, että jaksaa vehdata niiden kanssa kuin jossain Leevi and the Leavingsin biisissä? Paikallaan olisi sen sijaan mitali tai ainakin joku suositus LinkedIn:iin, että
jopas on pojalla, mistä vuorovaikuttaa.
Negatiivisuus on vaan niin kauhean surullista. Juuri viime viikolla meillä kävi joku elämäntapasuunnistaja puhumassa otsikolla ”Mitä se tekee ihmiselle?”. Vastaus: jäykistää ja eristää ihmisen ja epänormaalista tulee uusi normaali. Kaikkihan tässä häviävät. Paitsi nämä alfa-amatsoonit, joilla ei ole mitään menetettävää.
Paikallisen ravitsemusliikkeen pöydän ääressä kohtasin kalvenneen miehen.
– Verkostojen kehitys tapahtuu liian hitaasti. Mitä ajattelet: johtuuko se luottamuspääoman kehittämisen vaikeudesta vai siitä, että kaikki vaan kuulostaa verkossa toiselta kuin silloin, kun ihmiset kohtaavat silmästä silmään? Tässä voi tunnistaa sen mielikuvan ihmisistä, jotka heijastavat voimakkaita tunteita byrokratiaan.
Siis mitä? Olinko lähtenyt marjaan jonkun väärän herran kanssa? Asiaa piti kokeilla ja
löin siltä istumalta toveria avarilla naamaan.
– Herää! Tämä et ole sinä.
– Enpä uokaa. Masennuttaa ja iha syän männöö sykkyrälle.
– Mistä tämä alkoi?
– Kyllähän se Jooseppikkii aamun tullen katoaapi…
– Nyt en ihan tajunnu.
– Naene halluu rakentaa pessee, vuan miulle hyvinnii riittää kun suapi pessee.
– Oletko sitoutumiskammoinen?
– Emmie mittää pahhoo… Kivvoohan se on yhessä vuan itekseen raahasa parempata.
Kyllä ymmärsin. Sitä nämä hameurokset kadehtivat.
Mutta ei bisnestäkään tehdä eilisen eväillä. Kuolleet taakseen katsokoot!
(jatkuu)
By Jorma Vähäpysty
bisnestarinoita 