Sisäinen motivaatio

Miltä se nyt tuntuu? Työpäivä on täynnä aivokuolleita palavereja, koti on täynnä pystyyn kuollutta parisuhdetta. Ei se aina hymyilytä eikä motivoi.

Vuosia sitten olin jonkun psykon arvioitavana. Hän sanoi minulle jotakin sellaista kuin että olen lahjakas sisäisessä motivaatiossa. Ymmärrätkö sinä, mitä se voi tarkoittaa? Minä en.

Oikeastaan työ ei ole koskaan kiinnostanut minua. Mutta ehkä motivaatio viittasi johonkin ihan muuhun. Tai mihin vaan. Mutta siis joku parhaansa yrittäminen, sitä olen yrittänyt vähentää.

Joku sanoi että se on vain turhautumista. Mutta minä tiedän, mitä se on koska tiedän, mitä haluan. Haluan olla isompi kala edes tässä pienessä lammikossa. Tai oikeastaan sekään ei ole tärkeää. Ehkä vain esitän rohkeaa. Tästä oli päästävä syömään & puhumaan.

– Tämä on selvästi merkki. Jostakin tärkeämmästä.

– Että mitenkä?

On olemassa monenlaisia valheita. Pitäisi opetella paremmin valitsemaan, miten suojelee itseään niillä ja mihin niitä tarvitsee.

– Nyt kyllä männöö yl hilseen.

– Ei, nyt ei tarkoituskaan ymmärtää. Puhun itsekseni, selvittelen ajatuksiani. Sinun roolisi on kuunnella.

Selevä pyy eikä mikkää riähkälintu.

Olin kiusaantunut. Jos muistia voisi hallita, elämä olisi yksinkertaisempaa. Nythän mieleen voi tulla ihan mitä vaan, kysymättä. Ajatus sisäisestä motivaatiosta sellaisena kuin se tavallisesti käsitetään on ankara, silloin kun sisäistä motivaatiota ei ole. Eikä paljon ulkoistakaan.

– Mitä sinä tekisit, jos olisit minä?

Suapiko nyt sannoo?

– Saa.

– Lakkaisin vouhottamasta, hoetasin hommani ja lähtisin naesiin.

– Naisiin?

– Siitähän tässä tosissaan on kyse.

– Bisneksessä?

– Siinäkkii. Parempi pisnes, paremmat naeset. Ja parempaa motivaatiota kuin naeset ei sisältä löyvy.

Ei tuo riitä. Tuo on harhautus, joka kyllä motivoi ihmistä. Se toinen on meissä syvällä, mutta se ei kaikesta päätellen ollut nyt ajankohtainen.

– Mexit.

– Minne uot mänössä?

– Lähen tästä käveleskelemään. Jos vaikka lykästäisi ja näkisin uusien ajatusten synnyn.

En nähnyt. Jouduin juuri sinne, minne monet luovat ihmiset toivovat pääsevänsä: tummiin syvyyksiin. Lahjakkuus vie sinne, jos sitä on. Minulla ei ole enkä tunne montaakaan jolla on.

Kulkeissani mietin, miksi exäni ilmoitti löytäneensä itselleen naisen, ”kaikkien vätysten jälkeen”. Joskus käy niin. Ehkä meillä kaikilla oli oma uutuutemme löydettävänä, pienessä tai isossa.

Vaan miksi tällaisia päiviä edelleen kutsutaan työpäiviksi? Sinä varmaan tietäisit mutta sinulta ei kukaan kysy.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s