Kiteytys

On työssä tietysti puolensa. Kyllä voin sen myöntää. Vaikka tietysti myöntäminen kirpaisee, joskus enemmän kuin työ.

Parasta työssä ovat ne hetket, jolloin pääsee kokemaan, että tapahtuu keskustelu. Aika arkisesti istutaan neukkarissa ja sitten se tapahtuu.

Meitä oli seitsemän valkokaulusäijää, eikä enempää tarvita, koska siitä se lähtee.

-Nyt 2010-luvun lopulla voimme havaita innovaatioparadigman elävän digitalisoituvaa kauttaan.

-Se on lähtökohta, minkä näkee siitä, että toimintaympäristön turbulenssit ovat seuranneet toinen toistaan. Globaali sidoksisuus on viime vuosikymmenet huokoistanut Suomen ja muun maailman rajapinnan korostaen ihmisten omaehtoisen vastuun ja toiminnan merkitystä.

-Niinpä. Ja tähän liittyy se, miten kvartaalitalouden nopeasyklinen seuranta taloudellisen ympäristön vuoksessa ja luoteessa on saanut meidänkin yritysjohdon nopeisiin sopeuttamistoimiin ulkoistusten, lomautusten, pätkätyötarjonnan ja irtisanomisten avulla. Tämä on puolestaan lisännyt työntekijöiden väliaikaisuuden tuntemuksia ja marginalisoinut osan väestöstä.

Sitten tulee hetki, jolloin joku tuntee ylitsepääsemättömän tarpeen avautua, mikä tässä seurassa on elähdyttävää, poikkeuksellisesti.

-Maailma on liian moderni. Minulta menee asioita ohi.

-Et ole yksin. Kyberpääoma luo tulevaisuuden. Ajasta tulee yritysomaisuutta tai oikeastaan siitä on tullut jo. Aika kuuluu vapaalle markkinataloudelle. Nykyisyyden imee maailmasta tulevaisuus ja siksi siinä on myös valtava sijoituspotentiaali.

-Tulevaisuus ei hellitä. Ajan kiihtyminen pitäisi korjautua, mutta kukaan ei tiedä miten. Ja vaikka tietäisi, löytyisikö sellaista Arkhimedeen vipua enää mistään.

Mutta sitten onneksi päästään takaisin tunnelmaan.

• Yhden näkökulman tähän tuo se, että valtiovallan ja muiden valtakunnallisten toimijoiden vaikutusvalta on samalla pienentynyt. Tieto- ja viestintäteknologioiden kehittyminen on puolestaan mahdollistanut alustatalouden kehittymisen, uudet työmuodot läikyttäen työn vapaa-aikaan ja perhe-elämään. Tietotekniikan kyllästämät työt ovat muuttuneet tietotöiksi niin asiantuntija- kuin suorittavissakin ammateissa.
• Suurin kiitos tilanteen (kustannuskilpailukyvyn) korjaantumisesta menee kuitenkin niille tolloille, jotka pelaavat virtaa vastaan. Koska ei voi tietää. Niin kuin jossain kaukana täältä joku perhe lähtee vaeltamaan pois seuduilta ennen muilta, koska tulkitsevat olosuhteiden muille huomaamattomat merkit kurjistumiseksi. Osoittautuuko tulkinta vääräksi vai juuri oikeaksi? Lähdön hetkellä kukaan ei voi olla täysin varma.

Ehkä tällaista tapahtuu sinulle joka päivä. Meillä päin se on harvinaista. Moniäänisyys.

Aito kaaos, josta jokainen saa luoda oman kosmoksensa. Tai antaa kosmoksen syntyä.

Oli aika syödä. Käydä hampurilaisella, imaista pillillä colaa ja pyyhkiä rasvaisia sormia aina välillä paperipyyhkeeseen.

Se on arkipäivän Rothko. Yritys jättää jotakin taakse.

Ja useimmiten se onnistuu. Sitä miettii kulunutta päivää, keskustelussa esiin nousseita asioita ja kaikkea sitä, mikä niissä oikeasti kiinnostaa. Kertovatko ne jostakin todellisesta vai ovatko ne sitä yleistä liikettä, joka tekee kaikesta latteaa ja samanarvoista?

Se, joka vuodattaa verta kanssani, on veljeni. Jotakin tärkeää, joka vaatii rohkeutta.

Miksi on niin monta asiaa, joihin on helpompi mennä mukaan kuin päästä niistä eroon? Suurimman osan aikaa työstä on tullut sellaista. Jotakin, johon aikanaan niin kovasti halusin ja sitten se osoittautuu ansaksi.

Se on suljettu ovi, ei pyöröovi.

Jään tappiolle jopa itseni kanssa nykyisin. Mutta kun imaisen kupista jämät, tiedän jo, ettei se haittaa. Tämäkin menee ohi.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty