Yrittäjä

Vt. toimari oli elänyt lasikuplassaan hiljaiseloa jo monta viikkoa. ”Kiireinen.” ”Isoja juttuja.” ”Kolmiaisen korvantausta.” (Tuo viimeinen taisi olla minun eikä hänen.)

Mutta sitten hän oli yhtäkkiä back kuin lampaaseen asennettu mikrosiru.

-Kutsupas jengi koolle niin vähän puhutaan.

Mitä sitä työläinen muuta tekee (ja osaa) kuin tehdä, mitä käsketään.

Vt. oli uudessa Marja Kurjen silkkihuivissaan näky komea. (Not) Hän keekoili edestakaisin meidän edessämme kuin vauhtia hakien ja meitä alkoi haukotuttaa.

Ei mene aina niin kuin haluaisi. Efektit. Säväyttäminen. Reaktiot.

Mutta niin vaan vt. kaivoi itsensä esiin.

-Tämä meidän vanha bisnesmalli ei selvästikään enää toimi! Marginaalit jäävät liian mataliksi, ja siksi kilpailijoiden kilpurit ajelevat meistä kohta ohi niin oikealta kuin vasemmalta. Elleivät ajele jo! (tässä kohtaa vt. katseli meitä myrkyllisesti kuin käärme) Eli on aika järkevöittää nykyistä toimintaa.

Kyllä hän sai meidän huomiomme. Koska jokainen tiesi, että nämä sanat toisivat muutoksen ihan jokaisen kohdalle. Doorstepille, niin kuin meillä on tapana sanoa.

Eikä ”järkevöittäminen” koskaan tiennyt mitään hyvää muille kuin osakkeenomistajille.

Joillakin sanoilla vain on paha kaiku. Kun herkisti sisäistä kuuloaan, saattoi kuulla miten jokainen huoneessa olija poisti varmistimensa.

-Tämä on sen verran simppeliä, että teistäkin on tähän. Me ryhdymme kaikki yrittäjiksi. Ensin lisäämällä yrittäjämäisyyttä päivittäisessä työssä ja sitten vähitellen ottamalla isomman osan yrittäjäriskiä. (vt. piti dramaattisen tauon ja jatkoi sitten) Siinä se oikeastaan.

Niin me poistuimme auditoriosta. Hämmentyneinä. Niin kuin: mitä?

Jostain syystä tuo leiskuva johtajani kääntyi käytävässä kannoillaan, näki minut ja viittasi minua seuraamaan. Kun viitataan, niin silloin totellaan. Hänen ofisissaan sentään osasin istuutua oma-aloitteisesti.

-No, mikäs sinun ajatus tästä on? Työelämää on aina kehitetty tiedolla. Tietoa voidaan kerätä uusista lähteistä, sitä voidaan hankkia nopeasti ja analysoida tehokkaasti. Yksi haasteista on kuitenkin tiedon pirstaloituminen.

Niin tyypillistä vt:tä! Ensin hän pelottelee ja/tai kiusaa ihmiset kuoliaaksi, nostattaa heidän kortisolitasonsa taivaisiin ja sitten seuraavaksi hän alkaa sekoilla jostain muusta aiheesta. Ansaitsemmeko tällaisen johtajan oikeasti? Haluni vältellä ikävää aihetta sai minut vastaamaan jotakin ympäripyöreää.

-Tuloksellisen johtamisen ja vaikuttavan kehittämisen vuoksi tarvitaan kokonaiskuvan muodostamista. Se edellyttää kuitenkin eri tietolähteistä saatavan tiedon yhdistämistä.

-Eikö niin? Työelämä muuttuu nopeasti erityisesti teknologian kehittymisen myötä. Robotisaatio etenee, tekoäly kehittyy ja työtä siirtyy erilaisille alustoille. Kokonaisten toimialojen toimintalogiikka muuttuu, olemassa olevia ammatteja katoaa, syntyy kokoaan uusia ammatteja ja osaamisvaatimukset muuttuvat laajasti. Turvan ja hyvinvoinnin tukipilarit ovat muutoksessa, eivätkä perinteiset työhön kytköksessä olevat hyvinvointivaltion turvaverkot enää välttämättä toimi samalla tavalla kuin aikaisemmin.

Luennoi vt., kun pääsi mieliaiheeseensa. Ja

minä pääsin vastaamasta kysymyksiin, joihin vastaaminen olisi ollut (sosiaalinen) itsemurha.

Joku sanoisi että tasan meni. Minä en tiedä enää. Hommasta on jotenkin mennyt mehu, joka on ehkä seissyt liian kauan huoneen lämmössä.

Tiedätkö sen, kun ei enää tiedä, miksi tekee sitä mitä tekee? Löytää työn mielen vain ajoittain ja silloinkin mielekkyys peittyy usein itse-epäilyksen ja päänsäryn kaltaisiin painajaisiin oman työn todellisista seurauksista eli henkisestä jalanjäljestä.

Mieti sitä.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty