G-osasto

Muistatko vielä, kun kerroin epäileväni, että jotakin epämääräistä oli menossa G-osastossa? Ja siksi määräsin hienovaraisen tutkinnan aloitettavaksi välittömästi.

Tiedätkö, miksi sitä muuten sanotaan G-osastoksi? Koska se on G-kerroksessa ja sinne menee oma hissi. Kukaan ei usko tätä ennen kuin astuu siihen hissiin, joka tuntuu eriön ja kaasukammion epäonnistuneelta risteytykseltä.

Ville, uskollinen palvelijani, tuli luokseni koko mustassaan vain viikko sen jälkeen, kun olin antanut hänelle tehtävän selvittää tapaus G:n.

Ville vapisi. Pelostako?

En haistanut hänen hien hajussaan pelkoa, sen sijaan valtavaa kunnioitusta ja arvonantoa. Haju oli merkittävä ja toi mieleen rosmariniperunalastut upotettuna juustodippiin. Pahempaakin on koettu mutta ei paljon pahempaa.

Kun olin kuunnellut Villeä kaksi ja puoli minuuttia, ainut päätäni takova ajatus oli: millä saisin tuon tyypin vaiennettua saamatta elinkautista? Sitten keksin.

-Haluaisin sinulta yhden asian.

-Mitä vain!

-Älä ikinä sano noin. Elämä koostuu pienistä asioista. Naapurin grillin tuoksusta, vaimon laulusta unen läpi, saunavihdan iskuista reisille. Sinullakin on vielä elämä elettävänä vaikka sinun on ehkä vaikea uskoa sitä…

Sain hänet hiljaiseksi.

-Ja nyt: kerro minulle ne kolme asiaa, jotka kertovat G-osastosta karua tarinaansa?

-Järven pintaan nouseva ruumis, jatkuva halaileminen, kokouspalkkiot.

-Oikeasti? Ei meillä ole koskaan maksettu kokouspalkkioita!

Päivän toinen ajatus: eikö siitä jengistä todellakaan tule aikuisempia kuin ne nyt ovat?

Sitten mielessäni alkoi pyöriä kela: Ketä kaikkia siellä oli töissä? Kuka heidät alun perin rekrytoi? Ja miksi heidän todellisuutensa alkoi kulkea kohti sitä maailmaa, joka oli totta vain G-osaston sisäpuolella? Lähes mahdotonta sanoa näin jälkeenpäin, liikaa liikkuvia osia. Ja liikaa vuosia, jolloin tuntui, ettei mitään tapahtunut.

Jotenkin sain selvennettyä päätäni, ja minusta tuntui kuin olisin kaatanut sangollisen jääpaloja päälleni. Ja sieltä ne kolme asiaa nousivat.

• Ahneus
• Välinpitämättömyys
• Tylsämielisyyys

Se on kova kolmikko.

Ja oli pakko vielä lisätä: suhteettomuus.

Olisi hienoa osata analysoida tapausten kulkua, löytää oikeat asiat & sanat ja tulla kaiken selvittäväksi sankariksi yhdessä yössä. Mutta minä näin vain mitä tapahtui.

• Rappio nousi syvyyksistä kuin sienimäinen pilvi.
• Kukaan ei puuttunut siihen eli sen annettiin tapahtua.
• Kuin lukisi kirjaa ilman lukulaseja.

Ja sitten tulee oivallus: Tämä ei ole kenenkään vika. Tämä on kaikkien vika.

Herkistyin tajutessani, että olin aivan yksin oivallukseni kanssa. Jopa yksin maailmassa.

-Mitä sinä tekisit?

Hämmensin uuden ystäväni Villen aivan täysin. Ehkä häneltä ei ollut kukaan koskaan kysynyt mitään. Ainakaan mitään monimutkaisempaa kuin ”Otatko lisää?”.

-Minä… lopettaisin G-osaston.

Olen tähän asti kuvitellut olevani sellainen tavallinen körmyniska, joka saa ihmisistä esiin korkeintaan työn tekoa teeskentelen ilmeen. Mutta nyt huomasin, että

koulutankin terminaattoreita kuin olisin tehnyt sitä aina.

Tönäisin Villeä toverillisesti olkatoppaukseen ja tunsin outoa tyytyväisyyttä suorituksestani. Ja siitä havahtumisestani, että olin liian pitkään hautonut turhan huonoa kuvaa itsestäni. Oli muutoksen aika.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty