Businessweak

Ihmiset voi karkeasti jakaa kahteen ryhmään: menestyjiin ja heikkoihin. Jokaista menestyjää kohti on arviolta tusinan verran heikkoja. Siis sellaisia, jotka eivät saa

• otetta itsestään
• työtään tehtyä koskaan kunnolla
• mitään selvää & todellista vastakaikua maailmasta.

Se on sellaista, luuserimeininkiä.

Menestyjiä on aika helppoa johtaa. Ne ovat niin itsetyytyväisiä, että ne joko eivät piittaa muiden elämästä tai sitten ne vain ovat tyytyväisiä – ainakin niin kauan kuin ne jätetään menestymään ihan rauhassa.

Toista on heikkojen kanssa. Tiedät kyllä: tuottavat pettymyksen itselleen vähintään kolme kertaa päivässä ja osaavat syyttää siitä toisia, big time. Totisesti. Jouduin tänäänkin todistamaan tällaisen deltauroksen epätoivon kaivoista kumpuavaa vaikerrusta.

Vt. toimari piti aika tiukkaa puhuttelua eli kuvainnollisesti puristi miestä palleista, jotta tämä saisi vähän enemmän tehoja irti itsestään. Miten kävi? Äijällä alkoi jöpöttää oikeassa lahkeessa! (Kuka pitää sitä oikeassa lahkeessa? Aivan: luuseri.) Ja vt:tä, jolta yksityiskohdat eivät jää huomaamatta, alkoi tietysti naurattaa tämän narrin bioterminen reaktio. Ja mitä siitä seurasi? Tämä herrasmiehen vajaatila reagoi tilanteeseen omalla ypsilon-värssyllään:

-Helppo siinä on naureskella, kun miehellä kaikki on näkyvää! Itse voit juoksennella täällä pitkin, kirkkovene ankarasta soutelusta kuumana tai muuta sellaista, eikä kukaan huomaa mitään!!!

Kannattaako tällainen avautuminen? Useimmiten ei.

Tavallaan traagista, moinen. Sillä vaikka tuon miesolion kohtalo oli selvästi sinetöity jo varhaisina vuosina, hänessä oli paljon osaamista ja lahjakkuttakin. Mutta mihin se riittää, ellei onnistu ponnistamaan hyppyrin nokasta? Hänestä olisi hyvin voinut tulla vaikka Suomen Reijo Karhinen.

Siihen hän sitten parkkeerasi, pöytäni ääreen ja alkoi tilittää.

-Tämä kulttuuri täällä ansaitsi ravistelua! Tämän yrityksen johto on pääosin teknokraattien käsissä!

-Samaa mieltä.

-Alustatalouden aikakausi huutaa digimarkkinoinnin osaajia ja käyttäytymistieteilijöitä päättäviin asemiin.

-Tuossa on ihan selvä pointti.

-Valitun suunnan muutos on aina riski. Olisiko tiettyä fiksattua visiota tärkeämpää luoda ketterä kulttuuri, joka voi reagoida tarvittaessa proaktiivisesti?

-Kyllä vaan!

-Kun yritys on omaksunut tietyn doktriinin, on sitä vaikeaa muuttaa ennen kuin joku uskottava auktoriteetti eli asiakkaat muuttavat uskomukset. Tai tulee ulkopuolinen konsultti kertomaan asian, jonka kaikki jo tietävät ja tunnistavat.

-En voisi olla enempää samaa mieltä.

Sillä: konsultin tuleminen taloon on minusta aina ainutlaatuinen tapahtuma.

Siinä jos missä kirkastuvat ihmishengen jaloimmat pyrkimykset. Kun hän lyö valttikortit pöytään, pelko, vaara ja tietämättömyys joutuvat väistymään!

Tämä keskustelu tuli mieleeni, kun selvisi, etten näkisi miestä enää koskaan. Hän olisi saattanut olla juuri se henkilö, joka olisi nähnyt suoraan kaiken läpi. Mutta hänen sisällään oli historia, elämäntarina, haaveet ja karvaat pettymykset. Ja se kaikki oli päätynyt syvään liikkumattomuuden tilaan hetkien rahistessa eteenpäin.

Vasta illan täyttyessä oivalsin, että hän saattoi olla ainut, joka ymmärsi ajoissa siirtyä pois tästä kuplasta, joka leijaili kohti maata eli vääjäämätöntä tuhoaan.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty