Kuka on pomo?

Ajatukset ilmestyvät usein sanoina. Niin kuin esimerkiksi: vt. toimari on häpeämätön lutka. Mennä sanomaan se tarkoittaa armottomia vaikeuksia. Jättää sanomatta, siitä seuraa pahempaa kuin ilmavaivat. Puhun tietysti vain kuvainnollisesti.

En kadehdi esimiehiä mutta en myöskään sääli heitä.

Tavallaan he eivät ole ansainneet kohtaloaan ja tavallaan he juurikin ovat sen ansainneet. Kukaan ei ole asettanut pistoolia heidän ohimolleen ja pakottanut heitä ryhtymään kekkaloimaan. Siksi heidät paitsi sai myös piti asettaa vastuuseen kaikesta, mitä he tekivät. Ja jättivät tekemättä. Niin minä tekisin. Ja teen.

– Etkös mitä?

– Mitä tuo tarkoittaa?

– Että et taaskaan muistanut tuoda minulle herkkuja.

Tähän vt. lankesi aina. Tollona.

– En ole koskaan luvannut sinulle mitään!

– Täytyykö se erikseen luvata? Eikö voi olla ystävällinen ilmankin? Vain pitäisit ihmisistä ja osoittaisit olevansa ihminen?

– Bisnes ei ole mitään himanis… humanismia! Se on armotonta kilpailua, jossa vain kovin voittaa ja parasta vaihtelua on, kun voi murskata vastustajat!

Tällaisesta seurasi tietysti se, että joka kerran vt. osoittautui idiootiksi.

• Otti kaiken tosissaan.
• Puhui kuin pahainen bisnespersu.
• Ei ollut kehityskelpoinen.

Viimeinen on tietenkin pahinta. Vai oliko pahinta se, että tiesin sen?

Kukaan ei ole täydellinen. Sen elämä on minulle opettanut.

Siksi meidän tulee kaikissa olosuhteissa ja kaikin voimin pyrkiä dialogiin.

– Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että bisneksenteko on kuin pelaisi kestolottoa?

– Mitä tämä taas on?

– Joka viikko odotat jotain ja tiedät vain sen, ettet todennäköisesti koskaan saa haluamaasi.

– Oletpas sinä melankolinen!

– Miksi arvostelet minua? Halusin vain jakaa ajatukseni.

– Kun arvostelet tätä organisaatiota, arvostelet minua.

Sanoin väliin jotakin sovittavaa.

– Jospa voisi vain jättää tämän kaiken…

– Siinä minä ymmärrän sinua kyllä täysin…

Kun vt:n mieli herkistyi, iskin kuin Mao kolostaan houkuttelemansa käärmeen päätä.

– Sinun on aika luopua tuosta nolosta toimestasi ja hankkia oikea elämä!

– Mitä sinä nyt puhut?

– Elämänvalhettasi huokuu jokainen ihohuokosesi. On aika luovuttaa ja valita elämä.

– Eikö tämä ole jo nähty? Mene kotiin ja annan minun hoitaa tämä.

– Miten sinusta on hoitamaan mitään, kun et kykene hoitamaan edes omaa elämääsi? Kävelet nyt ulos täältä ja annat elämän hoitaa loput. Ei tämä ole vaikeaa ja se kirpaisee vain tuossa kynnyksellä.

– Anna hetki aikaa harkita.

Totta kai annoin. Koska kuulun hyviksiin. Sitten vt. katsoi minua silmiin.

– Et sinä oikeasti ole näin tyhmä. Mitä oikein kuvittelit?

Hämmennyin hetkeksi. Mutta koska olin puettu tappamaan, tämä oli vain pala puistoa (engl. a walk in a piece of cake). Astelin ovesta ulos ja lausuin tuskin kuuluvasti.

– Sinun aikasi on lopussa. Tik-tak. Käytä se viisaasti.

Olin bous kuin Steve McQueen.

 

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty