Minne mennä tänään, Pertti?

Palasin töihin minilomaltani, jonka sisällöstä sinäkään et oikeasti halua tietää mitään. Voit halutessasi arvailla, oliko sitä ja mitä sitten. Tuskin haluat koska en minäkään.

Vt. toimari oli järjestänyt yllätyksen. Tosin: onko se yllätys, jos siitä on saanut muutama päivä aiemmin ennakkovaroituksen? Yllätys oli tämä: hän oli lapioinut neukkariin myös Väinön ja Pertin (outoa). Viimeistään siinä vaiheessa tajusin, että koko loma oli syyllisyysansa, josta (vai minusta?) revittiin nyt kaikki irti. Tietenkin & olkoon sitten niin.

– Oukkei! Tulevaisuudesta on kyse. Mikä on nyt käänteentekevää?

– Kaipaatko jotakin muutakin kuin lobotomiaviihdettä, mitä nykyhetken ennustamista on tullut?

Väinö oli iskussa, X-factor-pisteitä hänelle.

Voisi melkein kuvitella, että hänellä ja vt:llä oli ollut suhde, josta kumpikaan ei pääse eroon ja siksi he räksyttävät talutushihnaa, kiskoivat sitä kumpikin vuorollaan.

– Tarkoitan sitä, että haluamme lyhentää sitä aikaväliä, joka tavallisesti – siis kilpailijoilla – menee oppimiseen ja sattumien tuomiin mahdollisuuksiin. Eli perussettiä: oikeaan aikaan liikkeellä olemista ja konseptin uudistamista.

Mitä tuohon sanoa? Tämä oli

  • ääneen sanottu itsestään selvyys, josta oli mahdotonta ponnistaa eteenpäin.
  • niin sanottu palaverien hauta: ihmiset lämmittelevät oman äänensä hehkussa ja jättävät muut palelemaan.
  • videonauhuri, joka jää pyörimään kuin filmikela.

– Miksi me emme vapauta aukioloaikoja, kun kaupatkin tekivät niin? Siis jos jotakin uutta on pakko keksiä. Meillähän on eri vuorokausirytmissä eläviä konsultteja, eikä asiakkaidenkaan tarpeet kysy aikaa. Porrastetaan työajat ja mennään on-demand-systeemin suuntaan.

Ei Väinö ollut tyhmä mutta en sanoisi häntä viisaaksikaan.

Hän oli käytännön ihminen. Tiedät kyllä: kaupan kautta kotiin, koiraa ulkoiluttamaan. Ja sitten: aiemmin iltauutiset, nykyisin Facebookin kärpäsvideot. Tuollaisesta elämästä syntyy nokkelia latteuksia, mikä usein riittää mainiosti.

– Mitäs muut? Millaisia kehityspolkuja te tällaisessa näette?

– Viisas yritys ei sido tämän päivän suunnitelmaansa liian pitkän aikavälin visioon… Ja toisaalta on osattava tarttua alhaalla löyhästi roikkuviin hedelmiin. Ja niitä ei näe, jos katse on kaukaisuudessa.

– Olen samaa mieltä. Yhtäältä tarvitaan toteuttamiseen tarvittavat pääomat, jotka luodaan nyt. Toisaalta on löydettävä liiketoiminnan suunnittelussa pimeitä kulmia, joita muut eivät näe.

– Oletko sinä opportunisti?

Minusta kysymys oli väärä. Jokainen on opportunisti!

Oikea kysymys kuului, miksei Pertti sanonut mitään.

Katsoin Perttiin ja hän näytti olevan poissa ja paikalla samaan aikaan. Se ei ole ihan itsestään selvä kyky. Se voisi olla harjoiteltu, mutta Pertti oli luonnonlahjakkuus.

Palaveri jatkui, videonauhuri hidastui, otin Pertistä mallia. Väinö ja vt. toimari sopivat jatkoaskelista. Siitä, miten tehdään rohkaiseva video, joka kokoaa joukot yhteen kuin leirinuotion ääreen. Jakamaan kokemuksiaan, sitoutumaan strategiaan ja väistämättömiin muutoksiin. Kuulemaan ääniä.

Toisin sanoen: tottelemaan. Siksi aloin olla niin väsynyt. Tähän jatkuvaan lomalta palaamiseen ja siihen, etten ehkä olekaan niin hauska kuin ennen.

Yhtenä iltana näin voi kuitenkin käydä. Kaikkihan me ollaan vaan ihmisiä paitsi Pertti.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s