Bisnestarinoita 46

Pilvee!

Tyyppi nojasi työtuolissaan taaksepäin ja otti kasvoilleen itsetyytyväisen hymyn.

– Kato, meillä on kaikki nykyisin klaudissa.

Rajua, man? Totta kai kaikenlaista osaa jo päätellä siitä, että neukkarin sijasta tapaamme herrasmiehen kämäsessä työhuoneessa. Ettäkö jotakin vähän niin kuin henkilökohtaisempaa ja siksi tärkeämpää ilmassa? Tokkopa. Jos sinulla on tarve osoittaa halveksuntaasi ja ylemmyyttäsi, löydät sille ihan varmasti tilaisuuksia. Ellei, voit levollisin mielin jatkaa matkaasi lähtöruudun kautta. Yritin ajatella, että tyyppi oli nuori ja oppisi vielä. Mutta tiesin pettäväni itseäni, sillä olin nähnyt hänen kaltaistensa kasvavan, ei mihinkään.

– Sen takii me ei tarvita sillai kato mitää muit storitsei, koska me vaan vedetään pilvee kaikki päivät, hahahahah!

Myyjän tehtävä on nauraa asiakkaan huonoille vitseille

kuin teinityttö poikaystävän tai kelpo vanhanajan vaimo puolisonsa vitseille. Sain puristettua esiin mairean hymyn, jota tuo omaan napanöyhtäänsä sekaantunut ihmispolo ei edes huomannut.

Parasta tässä oli tietysti se, etten ollut kauppaamassa hänelle järjestelmiä vaan hänen pomonsa pyynnöstä isohkoa koulutuspakettia.

Miten sinä lopputuloksen kannalta parhaalla mahdollisilla tavalla kertoisit tällaiselle suurimmalle älykölle sitten von Wrightin, että hän luuli sinua edelliseksi tai seuraavaksi palveluntarjoajaksi? Että hän oli erehtynyt?

Että hän oli muutenkin idiootti?

Jotkut luulevat et konsultin hommat ovat helppoja ja rahat vaan kääräistään aika tyhjästä. No, niin se toisaalta onkin, mutta kyllä tällaisia aika hikisiä tilanteita tulee vastaan aika ajoin. Että joutuu oikeasti ponnistelemaan eikä voikaan ratkaista kaikkea verellä ja raudalla.

– No mutta sehän on hienoa, että teidän järjestelmänne toimivat, sillä niin ei todellakaan voi sanoa minun muiden asiakkaiden vastaavista.

Sain hänen huomionsa hetkeksi. Erinomaista.

– Ja sitten jos ajatellaan, että ihmiset kuitenkin eivät ole vain järjestelmien takana vaan myös niiden edessä, tarvitaan paitsi kokonaisuuksien tajuamista myös kykyä osata kohdistaa fokus aina siihen, mikä on olennaista juuri sillä hetkellä kokonaisuuden kannalta.

Hän katsoi suu auki, koska niin oli tarkoituskin. Tuo täydellinen konsulttivirke niin pituutensa kuin mitä erilaisimpien, toisiaan täydentävien asiasisältöjen ja sanojen osalta oli ammattitaitoa. Tämä oli puhevaltaa.

Tämä oli valkoista magiaa.

– Ja kuten teidän sii-ii-ou meille vihjaisikin, tämä on juuri sitä, mitä teidän järjestelmänne tarvitsevat tuekseen tehokkuuden ja sijoitetun pääoman tuoton nimissä (aamen).

Lapset, näin kloussataan diilejä:

• Teeskennellään, ettei huomata toisen olevan ulkosaaristossa.
• Puhutaan yksinkertaisesti mutta kuitenkin epäselvästi kuin lapselle.
• Vihjataan suurempaan auktoriteettiin samalla kuin annetaan ymmärtää, että jos olet tästä asiasta (jota ei siis olekaan!) tietämätön, saatat saada fudut.
• Wräpätään koko paketti vetoamalla mahdollisimman mahdollisuuksiin.

Toisille tällainen on vaikeaa, melkein mahdotonta. Minulle tällainen on aika helppoa. Ei niin helppoa, että se olisi tylsää vaan juuri niin helppoa, että saan nukuttua hyvällä omatunnolla. Johdattelu ja harhautus,

ajattelen vaan, että nämä tyypit ovat ansainneet sen.

Ja kuitenkin, jos hakee jostakin näinkin ulkoisesta asiasta onneaan, joutuu pettymään tavalla, joka hakee vertaistaan maailman historiassa. En nyt kyllä muista mistä kohtaa.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty