Palsu eli bisnes ääs juusual

Rankan Tampere-keikan jälkeen meillä oli palsu ofisilla seuraavana aamuna kello yhdeksän. Ensinnäkin: sellainen on liikaa ankaran reissun jälkeen. Toiseksi: se ON liian aikaisin. Kolmanneksi: turhia/liianpitkiä/armottomia palsuja on AI-VAN LII-KAA.

Armoa meille, joiden hiekka valuu tiimalasin yläosasta kuin pieru Saharassa!

Nämä les miserablés olosuhteet eivät estäneet meitä olemasta paikalla jo viittätoista vailla. Se oli vanha tapa, varmaan jo kahdenkymmenen vuoden takaa.

Silloin aikoinaan meillä oli tapana sparrata toisemme särmikkäiksi ennen palavereja: vähän paholaisen asianajajaa, vähän NLP:tä ja – länkytystä. Siinähän sitten ihmettelivät, miksei kenestäkään ollut meille vastusta. Aina valmiina, sitä äitimme olivat meihin teroittaneet.

Siitä oli aikaa. Kaikesta oli jäljellä vain vanha maine ja länkytys. Ja länkytyksestäkin vain häiriö ja kohina. Kysymys: miksi joinakin päivinä kaikki tuntuu nuivalta ja lenseältä? Vastaus: koska kaikki on nuivaa ja lenseää.

– Muailmassa on 2+ miljardia aekuista naesta. Niinkö pitäisi niitä kaikkia panna ?

– Kiire tulisi.

– Jotakin tässä muailmassa on vialla. Jos miähiä näin kohellaan, ei siitä hyvvee heilu.

– Tolla asenteella sulla heiluu kohta vaan pallit tuulessa.

– Oot yks vittu.

– Se joka sanoo on ite.

Vaikenimme vasta kun neukkari alkoi täyttyä, ja jengi kaivoi Applen logoja näytille. Kenenkään kiinnostus ei halunnut näkyä.

Käytin möötissä tavanomaiset kolme puheenvuoroani, koska olin huomannut, ettei sellaista kannata korjata mikä ei ole rikki:

  • Ensimmäinen: tärkeilen, siis olen.
  • Toinen: nostan asiantuntijuuttani vaikuttavilla käsiteyhdistelmillä: strategis-ositettu jatkuvaparantaminen, energiainnovatiivinen ongelmanratkaisuosaaminen, PDSA-syklin monimuuttujakokeilukulttuuri, painopisteasiakkaistava sisältödigitalisaatio ja lopuksi viime aikojen suosikkini: ei-heteronormatiivinen webkysely. (Onneksi kukaan ei kysynyt, mitä helvettiä tuo viimeinen tarkoitti.)
  • Kolmas: vihjaan koko passiivis-aggressiivisella voimallani, että kaikki olisi aika paljon paremmin, jos muut EDES YRITTÄISIVÄT tehdä työtään samoilla standardeilla kuin minä.

Eri sanat, sama agenda. Lopputulemana minut kierrettiin kaukaa kaikkien sisäisten palaverien jälkeen. Pelkäsivät mutta kunnioittivat. Saatoimme lähteä aikaistetulle lounaalle. Ei paha, ei piha.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s