Bisnestarinoita 173

Bisnestarinoita 173

Kultainen kädenpuristus

Toiminta luo hahmot. Ellemme koskaan tekisi mitään, emme olisi kukaan.

Tätä faktaa olen seurannut kuin sarvikuono vankkureita, katsellut kuin kylmä kuu yöllistä vaeltajaa, ajanut edelläni kuin puna-armeija yksinäistä kreivitärtä.

Bisnes on yksinäistä ja tylsää eikä kukaan tiedä, kumpi näistä on munasolu ja kumpi siittiö. Tätä tietämättömyyttä ei ole pelkästään helppoa vaan myös hauskaa käyttää hyväksi.

Bisnes = helppoa & hauskaa.

Mutta nyt on aika siirtyä askel eteenpäin.

Vaikka minusta tuossa sanonnassa on aina ollut jotakin epäilyttävää. Harva meistä ottaa vain yhtä askelta, parhaat meistä eivät ikinä voisi tyytyä yhteen. Ja ellet ole syntynyt eilen, olet taatusti huomannut, että yhden jälkeen – minkä tahansa yhden – seuraa monta. Niin on elämä rakennettu.

Meidän piti tänään käydä tiimin kanssa arvodialogia. Se sopii näin vuoden alkuun kuin liekitetyn heinäsirkan popsiminen.

Olin päättänyt olla positiivinen, back and forth.

Arvodialogin aloittaminen on yksinkertaista kuin mikä: kirkasta arvot, konkretisoi ja viesti ne.

– Kerätäänpäs tähän vähän arvoja.

-Rakkaus.

-Luottamus.

-Tuli.

-Onko tuli arvo?

-Tässä vaiheessa emme vielä…

-Ilman sisäistä tulta emme saa mitään aikaiseksi! Tuskin edes olemme mitään!

Siinä tuli(!) kirkastettua arvoja. Menimme eteenpäin, koska tuo kuulosti jo konkretisoinnilta ja viestimisenkin haasteet nousivat kirkkaasti näkyviin. Alkukaaoksesta syntyy usein kosmos, siksi itse prosessiin ei tule koskea pitkällä tikullakaan.

-Onko teille jokaiselle selvää, mikä meidän tahtotila on?

-Se on tietenkin kreit!

-Olemme valppaita ja huolellisia.

-Olemme luovia ja innovatiivisia.

-Rakennamme parempaa huomista.

Kyllä! Ihmiset olivat lukeneet sekä meidän strategian että vision ja kaikesta päätelleen sisäistäneet ne. Tuli mieleen kouluajat, jolloin loistin pistokokeissa, joissa edellytettiin yksittäisten käsitteiden osaamista. Elämä on siitä pitäen muuttunut vain helpommaksi: nyt riitti yhden käsitteen osaaminen, koska oli ”menty ihmisiä kohti” eli tiimiydytty. MOT: helppoa ja hauskaa!

-No niin, hienoa! Mikä meidän mymavin (myynti&markkinointi&viestintä) fokus on ensimmäisellä neljänneksellä eli miten autamme asiakasta?

-Entä jos asiakas ei tarvitse apua? Jos se osaa jo?

-Tapahtumat ja videot.

-Koulutukset ja myyntikohtaamiset.

-Yhteisöt ja tapahtumat.

Meillä oli moniosaajia! Olin onnistunut kasvattamaan renessanssi-ihmisiä, joista oli mihin vain kumaran käteni hellässä ohjauksessa. Liikutuin tästä omasta ajatuksestani niin, että jouduin katsomaan hetken ulos kaukana siintävää Rautatieaseman vihreää kupolia ja nieleskelemään kyyneleitäni.

-No niin! No niin! Jos te vielä jaksatte, niin mietitääns tällaista tavalliselle työläiselle vaikeaa mutta teille helppoa asiaa kuin että mihin te tahdotte seuraavaksi kurottaa tältä alustalta, jota meidän yritykseksemme kutsutaan.

-Nappaamaan seuraavan kielletyn hedelmän.

-Vahvan mainepuskurin luominen.

-Kasvattaa markkina-arvoani.

-Viestin ja brändin skaalauttaminen.

Kyllä tämä on vaan niin hienoa, hienoa. Ja kaunista.

Halusin vielä aivan viimeiseksi lopuksi kuulla heidän henkilökohtaisen näkymänsä. Aivan kuten espanjalaisessa baarissa kysytään lukemattomien vino tintojen jälkeen: ¿Algo mas?

-Se on tietenkin luovuuden salat.

-Sisäisen ja ulkoisen asiakkaan tuominen yhteen.

-Johtamisen mieltäminen auttamistehtäväksi.

-Asiakkaan kehityspolku voittavaksi asiakkaaksi.

Ajatella! Seitsemän minuuttia ja me olimme valmiit vuoteen 2018. Tämä oli parempaa kuin miljoonat uudenvuodenlupaukset. Kohonnut olo seuraa voittajaa, inside out.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Bisnestarinoita 135

Bisnestarinoita 135

Valintoja

Tiedätkö mikä minua väsyttää? Tämä loputon hokeminen, että tarinat ovat tärkeitä. Mutta sanon teille: fuck tarinat! Siis: FUCK TARINAT!

Ei elämä mitään tarinoita ole.

Se käy todella selväksi kun istut meidän ofisissa muutaman päivän. Vaikket (fuck me) tekisi yhtään mitään – ja erityisesti silloin. Tämä ei ole mitään pelleilyä. Suomi nousee meidän kanssa tai se ei nouse ollenkaan.

Työtä toimistossa… Haaveiliko kukaan tästä lapsena, kun piti kertoa, miksi halusi tulla isona? Ei kyllä. Kuka tällaista toivoisi edes ex-anopilleen? Jos tässä olisi toivoa paremmasta, en kirjoittaisi tätä.

Luulin, ettei minulle kävisi näin. Mutta nyt näen selvästi, millaista toiveajattelua tämä on ollut. Miksi minä olisin poikkeus? Kaikille käy näin. Paitsi niille, jotka onnistuvat toverinsa pettämällä pääsemään pois. Silti moni vaihtaisi paikkaa kanssani. Koska he eivät tiedä, mitä tämä on. Luulevat että olen saanut itselleni hyvän elämän. Siinä yksi tarina muiden huonojen fb-seinäkirjoitusten joukossa.

Ei se mitään. Aina voi mennä oleskelemaan neukkariin, siellä on turvassa. Keneltäkään ei voi vaatia neukkarissa mitään. Puheenjohtajuuden ottanut Mäkeläkin oli jo vauhdissa.

-Kuukausi sitten lanseerasimme kampanjan paremman henkilöstöpolitiikan puolesta. Oletteko saaneet palautetta siitä, miten olemme onnistuneet?

-Ei oikeastaan. Porukat ovat aika väsyneitä näihin väsyneisiin kampanjoihin, joiden hyöty on enemmän kuin kyseenalainen.

-Mitä tarkoitat?

-Sitä että jos tunnustetaan tosiasiat, nämä yritykset kysellä väeltä kaikkea, mikä ei voisi vähempää kiinnostaa…

Tässä kohtaa tavallisesti hoen itselleni, että kuoleman täytyy olla juhla.

Siis kaikkien näiden kokemusten jälkeen. Mutta vaikka olen hokenut sitä tuhansia kertoja, en saa itseäni vaikuuttuneeksi asiasta. Koska ei sen täydy. Oikeasti nyt. Ei kovat jannut tanssi, vaikka kuka käskisi.

Näitä ajatuksia pyöritellessäni oli toisaalla, toisessa mielessä jo syntynyt käänne.

-Emme muuten tehneet tuosta kolmoskohdasta vielä päätöstä.

-Teimmehän! Mäkelän silmät pullistuivat päästä.

-Mutta emme oikeaa päätöstä. Sellaista joka pitää, kestää ja tapahtuu oikeasti.

Ville oli päättäväinen, valmiiksi risoissa farkuissa ja pieniä sinisiä palloja täynnä olevassa valkoisessa kauluspaidassa. Minusta naurettava yhdistelmä, jotenkin liian itsestään selvä, mutta nykyisin siitäkin voi tehdä itselleen tyylin, Villen tapauksessa brändin.

-Mitä meidän sitten pitäisi päättää?

-Päätös vision jalkauttamisesta jo ensi viikolla on hätäinen, mistä seuraa se, että lopputulos jää aukinaiseksi, vaillinaiseksi ja visiosta tulee kusio.

-Toistan: mitä meidän sitten pitäisi päättää?

-Että ei päätetä. Että ei edes yritetä päättää. Se olisi nyt kova veto!

Mistä tällaiset Villet tulevat? Tällaiset vänkyrät, jotka jostain henkilökohtaisesta ongelmasta johtuen ovat valmiita keikuttamaan venettä aina kun tilaisuus tulee. Eli

pilaavat hyvän fiiliksen lisäksi myös hyvän kokouksen eli suomeksi aivan kaiken.

Olin ärtynyt siitä, että jouduin ajattelemaan. Se tekee aina huonoa, saan siitä melkein aina päänsäryn. Neukkari on siihen aivan väärä olosuhde.

Onneksi hyvässä tarinassa on aina toinenkin käänne. Tällä kertaa se oli puheenjohtajan ulosmarssi. Noin vaan. Teki mieli vilkuttaa hänen peräänsä, mutta päätin pitää käteni pöydän alla. Kokeilkaa joskus. Kun pitää käsiään pöydän alla ja virnuilee epämääräisesti, saa aina kevyttä hämmennystä aikaiseksi. Jotain edes.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Bisnestarinoita 97

Bisnestarinoita 97

Markkinointikustannukset laskevat

Vt. toimari oli saanut jykevän herätyksen Tulevaisuus2043-seminaarissa ja päättänyt, että huhtikuu on organisaatiomme kokeilujen kuukausi. Luulin olevani tällaisen yläpuolella, mutta julma aikamme ei säästä enää ketään.

Päätös konkretisoitui minuun niinkin kylmäävästi kuin että vt. halusi meidän kahden kokoontuvan viikoittain Suuren Kuvan Reflektoimiseen (SKR? Anyone?). Kyllä se minulle sopi. Huononakin päivänä siinä paloi työaikaa ja parhaana päivänä saatoin palsumme jälkeen esitellä vt:n ideoita ominani muilla foorumeilla. Suoranaisen inhon ja korpeavan penseyden sijasta olinkin ihan että ookoo, sis.

Kuin juhlan kunniaksi vt. oli pukeutunut pikkumustaansa

ja näytti kirkkaanpunaisen kynsilakkansa kanssa valmiilta iskemään kyntensä tulevaisuuteen.

-Miten sinä näet tekoälyn roolin taloushallinnon kehityksessä?

-Onhan se merkittävä! Se joka hallitsee dataa, se menestyy. Tieto on jälleen valtaa ja valta on aina ollut rahaa – tai ainakin vaurautta.

-Mitä tämä sinusta on käytännössä? vt. veti kynsiään tuuhean tammenruskean tukkansa läpi, millä toisissa olosuhteissa olisi ollut minuun erotisoiva vaikutus. Good-4-B että olen tiukasti asioihin latautunut asiantuntija. Ja tykkään enemmän blondeista (jos se jotakuta kiinnostaa).

-Spontaanisti tulee mieleen montakin asiaa. Ensinnäkin algoritmit siirtyvät tukifunktioista mahdollistajiksi. Toiseksi mobiilidata eli kaikki se, mitä onnistumme tavalla tai toisella louhimaan selville asiakkaistamme, voidaan hyväksi käyttää online- markkinoinnissamme. Kolmanneksi ja ehkä tärkeimmäksi nousevat muutosnopeus strategian ja toteutuksen eksekuutiossa, erityisinä painopistealueina täsmäinvestoinnit ja resurssiallokaatiot.

Olen viimeinen ihminen ihmettelemään, miksi vt. tarvitsi hetken aikaa sulatella tätä.

Mutta ei hän kauaa keekoillut, sellainen tinttara hän kuitenkin on. Siksi mietintäni siitä, oliko brändini tällaisten tarinoitten valossa nousussa vai laskussa eli millaisen impäktin voisin tehdä toisiin asiantuntijoihin, jäi pahasti kesken.

-Ja sinä jalkauttaisit tämän läpi meidän organisaatiossa miten? Anteeksi tuo 80-lukulainen sanonta, olisiko sinulla parempaa tarjolla?

Katsoin vt:tä ja mietin, tarkoittiko yhdessä reflektoiminen hänelle tällaista kyselytuntia ja päädyin kyllä-vastaukseen.

-Heh, nykyisinhän puhutaan osallistamisesta, mikä holhoavuudessaan on melko musertava sekin. Itse asiaan minulla olisi kaksi ehdotusta. Rakennetaan ja vahvistetaan innovaatiokulttuuria ja uusia työn tekemisen tapoja. Toiseksi organisoidaan pieni ja valpas online-myynti- ja markkinointiorganisaatio, joka tässä ohjelmoitavassa maailmassa ottaa paikkansa kaikissa bisnesoperaatioissa mutta ennen kaikkea missä tahansa tulevaisuuden strategisissa päätöksissä. Sillä digitaalisuutta on aivan kaikkialla. Mikään yritys ei voi hallita sitä yksin.

Siksi meidän on parempi löytää vetreitä yhteistyökumppaneita, joita voimme tarpeen tullen riistää loputtomasti.

-Ymmärsinkö nyt oikein: tekisit tuosta online-myynti- ja markkinointiorganisaatiosta tulevan liiketoimintamme ytimen?

-Kyllä, ehdottomasti! Koska algoritmit hoitavat maksimaalisen osan perinteisestä työstä, muutama kunnianhimoinen eli pelolla ja häpeällä johdettava ihminen riittää pyörittämään koko tuota organisaatiota.

-Ja tämä merkitsee markkinointikustannusten laskua? Näin vt:n verisuoniston kuljettavan kaikenlaisia hyviä kemikaaleja pitkin hänen systeemeitään. Itse pysyin niin coolina.

-Kyllä, varovainenkin arvioni on siinä 30 pinnan paikkeilla.

-Jos esitän tämän hallitukselle, saamme todennäköisesti ihan itse määritellä tämän kvartaalin bonuksemme?

-Juurikin niin. Sitten meitä kyllä jo nauratti. Jossain tutkimuksessa on todettu, että yhteinen nauru yhdistää ihmisiä vielä vahvemmin kuin yhteiset ennakkoluulot.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Bisnestarinoita 96

Bisnestarinoita 96

Vaalien välillä tapahtuu

Olen ollut viime aikoina kymmenissä Tilaisuuksissa. Esittelemässä itseäni ja kertomassa itsestäni. Sitä se työaika ja työn tekeminen nykyisin on. Hienoa aikaa.

Noissa tilaisuuksissa minulta kysytään toistuvasti, mitä oikeasti teen. Vastaan: olen erikoinen yhdistelmä muutosjohtamista ja vahvaa osaamista. Joskus se ei riitä. Silloin jatkan sillä mitä minusta on sanottu. ”Pysyvän toiminnallisen muutoksen huipputekijä.”

Tämä konkretisoi ihmisille minut.

Miksi muut saavat kenkää, minä en? Miksi minua kysytään joka paikkaan ja minun kanssani halutaan tehdä töitä? Olen kova ja tiedän sen.

Minun ei tarvitse tuottaa sisältöä, koska olen sisältö.

Vaikka kaikki kokevat minut omalla tavallaan. Eri tavalla kokeville: hit the road vaan. Kyllä minulta sanoja riittää. Nyt lähtee, täältä tulee.

– Se on erottavuutta. Ei siis moitteettomuutta. Siihen liittyy ristiriitaa. Minustakin varmaan puhutaan. Puhukoot. Voivat tulla myös puhumaan minulle. Kohtaa siinä oikean ihmisen. Sellaisen jota arvostetaan. Maine kasvaa.

– Miten systemaattisesti tätä rakennetaan. Työnantajamielikuva? Tunnetaanko meidänkään firmasta muita kuin minut? Eikä minuakaan oikeasti tunne kukaan.

Mikä on oikeasti kiinnostavaa? Tekijöiden profiloituminen. Muiden muodostama käsitys, miten ihmiset kokee sen.

– Kontrolloida viestintää. Jos yritys ei kuule, me luodaan näkemys ja viestitään se.

Ei-viestintäkin on joskus todella kovaa huutavaa viestintää.

– Mikä vastaa todellisuutta? Se mikä tulee esille. Statuksen voi unohtaa, paitsi näkyvät pelaajat, todelliset tähdet.

Elää ja apostoloida asiaa. Vision on oltava kirkas. Strategia sanallistettu. Johtaminen. Ymmärrätkö? Yrityskulttuuri. Ovatko nämä linjassa?

– On kyllä raskasta. Sisäinen kokemus ja sisäinen kokemus – eivät ne joinakin päivinä voisi olla kauempana toisistaan…

– Analoginen kokemus on sitä, että täytyy kysyä lupa viestimiseen. Sen kun viestit! Unohda heikkous ja epävarmuus. Syntyy epäonnistumista, virheitä tapahtuu – elämä on täynnä sitä.

Puolustaja työnantajaasi mutta ensin itseäsi. Muista happinaamari!

– Eikä kaikki ole Finnairin vika. Se kannattaa muistaa. Toimija on osa liiketoimintaa. Kontrolli? Tämä liittyy sisäiseen viestintään.

Kaikki lähtee pelon poistamisesta! Luoda viestintäkulttuuri. Se on kiinnostavaa. Kaikki voi olla kiinnostavaa. Miettikää sitä. Ja tehkää, harjoitelkaa.

– Edestä, tarinalla, osallistuminen, inhimillinen lähestymistapa. Katsokaa Karhista!

– Miten näistä tullaan? Voittava joukkue. Saa mennä ylikin. Kulttuurikoulutus. Pioneereja tarvitaan.

Yksi hemmo voi olla isompi kuin Kesko.

– Tarkistakaa arvot. Suostu esiintymään. Sekin on arvo. Suostut tatuoimaan sen nahkaasi.

– Sisältökuraattori – se on seuraava askel. Millä tahansa alalla.

– Mitä se tekee jos se lähtee? Tai jos se jää? Mennäänkö pelon kautta?

– Kuka seuraa minua firmasta toiseen? Vaihda tallia. Panet pelipaidan päälle ja pelaat täysillä. Olet takuumies. Täsmälleen näin!

– Meillä on hauskaa. Onko sinulla?

– Henkilöstörekrytointi. Mitä kiinnostavaa tapahtuu? Kaikki rekry tukee meidän markkinointia. Paljon suoraviivaisempaa voisi silti olla.

Ihminen luopuu häpeästään, ei ole muuta rohkeutta. Vaalien välillä tapahtuu – verkostot, rakentuminen ja rakentaminen. Parempaa tulevaisuutta. Vaikuttamista.

– Henkilöbrändäys on tiedon jakamista. Rakenna verkosto ennen kuin tarvitset sitä.

– Pimeydestä valoon on pitkä matka. Muista se.

Kyllä ihmiset muistavat. Sinutkin.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty