Bisnestarinoita 136

Bisnestarinoita 136

Syvä alho

Jokaisella meistä on ylä- ja alamäkemme, mutta minulla erityisesti. Huomasin jo varhain, että tunteet vievät minua. Siksi uskoin isääni, joka puolestaan uskoi minulle viisautensa:

”Kun pinnan alla myrskyää, pinta kannattaa aina pitää tyynenä.”

Hän oli kuin suoraan Makuunin löytökorista, viheliäisessä dvd:ssä joku korni hahmo jakamassa mahtipontista viisauttaan. Mutta hän oli isäni, joka vannotti minua pysymään miehenä. Ja minä, olen seurannut isäni tahtoa siitä lähtien. Armotta. Poikkeuksetta. Keinoista välittämättä. Ja tietenkin: mihin hintaan tahansa. Koska kaikella on hintansa (vaikkei kaikella olekaan arvoa).

Aamusta lähtien kaikki oli mennyt päin helvettiä.

Iskin varpaani paksuun opukseen, jonka olin yöllä nukahdettuani pudottanut sängyn viereen. Sitten lempikenialaiseni oli loppu ja jouduin juomaan jotain italialaista tusinaespressoa, joka korvensi vatsaani ja mieltäni tavalla, jonka jälkeen helvetin sirpaleet alkavat tuntua lempeältä silittelyltä. Kolmas oli tietenkin pahin: pehmein aluspaitani oli edelleen pesukoneessa, jonne olin sen illalla unohtanut. En tietenkään voinut pukea ylleni mitään muuta, joten jouduin laittamaan ihoani ärsyttävän Oxfordin päälleni sellaisenaan, paljaaltaan.

Ihmistä koetellaan, se on selvä. Aamu olisi hyvin riittänyt kuolevaiselle, mutta se olikin vasta alkua.

En halua kyllästyttää sinua kurjan päiväni yksityiskohdilla, joten tässä lyhyesti:

  • Toimari katsoi minua oudosti
  • Kun saavuin työpisteelleni, pöydälläni oli odottamassa papereita
  • Joku salatupakoija oli hönkäillyt ofisin täyteen myrkyllisiä huuruja

Joku saattaisi kutsua näitä vähättelevästi ammatin vaaroiksi.

Mutta miten kukaan voisi olla niin tunteeton, kylmä ja ihmisenä vajaa, kuin sellaisesta ihmisestä puuttuisi jotakin… inhimillistä. Tämä oli universumin terroria, pommeja, kuin poikkeusluvalla.

Tätä jatkui siis koko päivän. Juuri kun luulin viimeisen koettelemuksen koittaneen, seuraava iski minuun kuin viitta ja tikari.

Työpäivän päättyessä oli niin uupunut etten tiennyt, olenko elossa vai kuollut ja jos olisin saanut tilaisuuden valita, olisin valinnut kuoleman silmää räpäyttämättä.

Näin selvästi, kuin lintu katsoisi minua yläilmoista, että tämä oli ajautuminen. Menin sen pahan virran mukana, joka oli kuljettanut minua aamusta lähtien. Ehkä koko elämäni ajan.

Ja tätä en sitten ole kertonut ikinäkään kenellekään.

Vajaa kymmenen vuotta sitten samankaltaisessa tilanteessa jouduin tilaan, jossa kysyin itseltäni ehkä elämäni vaikeimman kysymyksen: miltä se oikeasti tuntuisi, lemmiskellä yö Johanna ”Tuksu” Tukiaisen kanssa? Olisiko se sellaista kuin pystyin kuvittelemaan vai jotakin paljon parempaa? En tietenkään koskaan saanut vastausta kysymykseeni.

Ja nyt, kuin vuosien takaisen tilan päivityksenä, yritin kuvitella, millaista olisi viettää iloinen ja ihana yö nuoren ja nauravaisen Laura ”Le Pen” Huhtasaaren kanssa. Mutta vaikka kuinka ponnistelin – tosin vähäisten, viimeisten voimieni rippeillä – fantasiani päätyivät aina siihen, että Laura alkoi kesken touhun kysellä minulta joitakin papereita. Näin oli käynyt aiemmin vain kotiini raahaamieni neitosten kanssa, jotka eivät saaneet mielensä ekskeleitä vaikenemaan.

Makasin yläruumis pöytääni vasten raskaana kuin vaatimattoman miehen salassa pidetty ylpeys. Minusta ei ollut liikuttamaan edes oikeasta aivopuoliskostani kumpuavia valheellisia ajatuksia, joilla yritin pitää itseäni koossa.

Juuri sillä hetkellä vt. pyyhkäisi pöytäni ääreen kuin valkotornado. Olin valmis pomppaamaan pystyyn, mutta kaikki mitä tapahtui oli suustani purkautuva vihainen henkäys.

Miksi olin vihainen? Vt. katsoi minua yhtä oudosti kuin aamulla. Tunsin, miten hän näki lävitseni kuin kaksivuotias lapsi, silmät avoimena ja mitään itseltään salaamatta. Olin suljettu ihminen enkä ollenkaan valmis tällaiseen avoimuuteen. Ehkä viha syntyi siitä. Tai siitä, mitä bisneksen tekeminen(?) meille tekee.

Vaikka samainen lintu kertoi minulle, että tämä oli oikeastaan ihan oma vikani. Tai minun pahani, niin kuin elokuvissa sanotaan: elämäni paperittomana toimistokurjana.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Bisnestarinoita 102

Bisnestarinoita 102

Nopeammin ja fiksummin

En tunne ketään, joka tykkää lastenhoitokeikoista organisaation sisällä. Nyt oli tarjolla sellainen. Ja tarjolla-sanaa käytetään taas väärin, sillä ei vt. jättänyt vaihtoehtoja. Ihme ruoskapimu!

Piti paimentaa markkinointijannuja,

joiden piti isot lattemukit käsissään selvittää, mistä me puhumme kun puhumme markkinoinnista. Tulin paikalle kesken tätä:

-… se on aiheena jotenkin mahdollisimman ei-hauska, jopa vastenmielinen.

Mistä te puhutte? kysyin vaikka tiesin että näillä markkinointisankareilla oli vain yksi puheenaihe: markkinointi.

-Jos meidän markkinabudjettia leikataan, niin sitooko se meidän kädet vuosiksi eteenpäin?

-Niin, huolestuttaako sijoittamisessakaan oikeastaan muu kuin sijoittaminen?

-Puhutaanko tässä jo virhepäätelmien ketjusta?

-Jotain todella pelottavaa on ihmisessä joka ei kykene erottamaan omaa ja jonkun toisen elämää toisistaan. Se on kuin oma aikapoimu.

-Silti voi olla monta päivää sisäisesti hauskaa.

Asiaan, saatanat! karjaisin. Heti auttoi.

-Sisältömarkkinointi-sana pitäisi korvata vaikutusmarkkinointi-sanalla – ohjaisi tekemistä paremmin. Markkinoinnin tarkoitus on vaikuttaa, sisältömarkkinointi termiä ei tarvita muutenkaan, koska kaikessa on sisältöä.

-Se on siis vähän niinkuin design thinking tai growth hacking vaikka parempi olisi growth design tinkering.

-On hyvä, että termeistä puhutaan. Ei ATK ole enää ATK:ta. Se on ICT:tä tai digiä. Se mikä muuttuu on tarinan läpinäkyvyys ja todenmukaisuus.

-Sisältömarkkinointia ennen puhuttiin kaupallisista artikkeleista vaikka advertoriaali on lähimpänä. Silti molemmat ihan turhia termejä!

-Sisältömarkkinoinnin ensisijainen tehtävä tuottaa aitoa lisäarvoa. Vaikuttavuus, brändimielikuva, yms. seuraus, jos arvolupaus toteutuu.

-Tuossa tapauksessa voit korvata taas millä tahansa termillä sanan sisältömarkkinointi. En osta termiä.

Miksi helvetissä ostaisitkaan, kun sinun tehtäväsi on myydä!

-Eihän esim. brändimainonnalla pyritä tuottamaan lisäarvoa vaan vaikuttamaan suoraan mielikuvaan. Perehtyisin tässä vain kattotermeihin kuten markkinointiviestintä ja sen tavoite on vaikuttavuus, tajuatteko?

-Itse näen että markkinointiviestinnän tavoite on aina lopulta myynnin lisääminen. Strategioita ja termejä tämän saavuttamiseen on monia. Palkat maksetaan euroissa, ei näyttökerroissa.

-Muistakaapas pojat ensin tämä: Sisältö rakentaa suhteet. Suhteet rakentaa luottamuksen. Luottamus draivaa liikevaihdon. Ja muista aina kysyä miksi!

-Mutta tällä hetkellä sisällön odotetaan ensisijaisesti luovan konversiota, ei suhdetta. Vertailu maksetun tilan ja esim. maksetun tuotokseen ei ole relevanttia, koska molemmat maksettua. Lopputulos tärkeä.

-Hyvin laadittu artikkeli lisää kiinnostusta tutustua alan palveluntarjoajiin. Mutta sinä et ole taho joka määrittää ”hyvin laaditun”, vaan kuluttajat. Tähän voisi mukailla suomalaista sananlaskua ”Arvo on katsojan silmässä.”

-Onko tässä kuitenkin selkeä hetero-olettama?

Siinä päivän kysymys! Äiti, mistä kyselijät tulevat?

-Juuri näin! Sisällön tuottamista pitää vaan ohjata oikeaan suuntaan ja silloin vaikuttavuus vähemmistökohderyhmissä pitäisi olla lähtökohta.

-Termeissä on se ongelma, että usein ne syntyvät konsultin tarpeesta erottautumiseen ja myymiseen.

-Uusi termi sopii kun haluaa ponnistaa huipuksi. Pitää olla melkoinen tekijä, että saa puskettua yleiskieleksi asti. Siihen asti huonompi.

-Ja mikä tuossa on Se Vaikuttava Asia? Kuinka monta asiaa potentiaalinen asiakas onkaan valmis tekemään? Empiirinen testi, kenties?

Ei mitään varsinaista tekijäainesta, kenties?

-Potentiaalinen asiakas on valmis tekemään todella paljon jos kokee saavansa vaivannäölleen vastineen. Tässä kohtaa olen skeptinen tavoitteen ja käytännön kohtaamisen suhteen. Fiksun sisältömarkkinoinnin etu on reaaliaikainen mittaaminen ja siitä oppiminen.

-Mittaamista tapahtuu mutta todella harvoin yhtä läpinäkyvästi ja tavoitteellisesti, ainakaan B2B-maailmassa. Sisältömarkkinointi vs. perinteinen markkinointi vastakkainasettelu yhtä turha, kuin outbound- vs. inbound-myynti. Molemmilla on paikkansa.

-Strategia on kaksiteräinen miekka. Usein se tehdään hutiloiden ja joskus sitä korostetaan liikaa!

-Strategia on päivittäistä johtamista, oman osaamisen kautta ja vision mukaisesti mitä ei tehdä ja mitä tehdään! Painopiste miksi ja visio & missio jne. Strategia on voittosuunnitelma!

-Strategian yksi tarkoitus on miettiä valmiiksi, mitä tehdään kun olosuhteet muuttuvat. Kyetään reagoimaan muita nopeammin ja fiksummin.

Eiköhän näillä mentäisi taas yksi aika. Sen verran selvää puhetta, että raportoinnin vt:llekin hoitaa varmaan joku algoritmi.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty