Bisnestarinoita 114

Bisnestarinoita 114

Mietojen juomien etämyynti

Joudutko usein väittelyyn vai oletko sitä tapettiainesta, jota ei erota hyvänkään kuivakakun ainesosista?

Olen edellistä ja ylpeä siitä. Paitsi tänään.

Mikä tässä päivässä on, että kaikenlaiset vänkkääjät tulevat uhoamaan ja haastamaan ja ennen kaikkea vaatimaan sinua puhumaan aiheesta, josta et tiedä mitään.

Yrittävät kuljettaa sinut pimeälle kujalle, jossa kolkkaavat sinut.

Ei tämä ole reilua, mutta vain itkupillit valittavat siitä. Siksi minäkin vaikenen, ehkä lopullisesti. Paitsi että huutoon vastaan kyllä.

-Onko sinusta joillekin johtajille muutos kuin henkilökohtainen tappio ja se kyseenalaistaa heidän saavutuksensa? Eihän muutoksen tarve välttämättä tarkoita, että ennen tehtiin väärin vaan että olosuhteet muuttuvat. Että teollisen ajan peruja olevasta tuote-, tuotanto- ja hintalähtöisestä ajattelusta sekä organisaatiosta, joka on betonoinut sen, on tullut ongelma.

Kyllä minä tämän pelin osaan, jos joku haluaa tälle linjalle lähteä. Urpot! Eivät saa koskaan tietää, mikä heihin iski. I didn’t see it coming on vain kalpea aavistus siitä tuu-tasaselle-niin-tiput-rososelle-nuoruudesta, jonka keskeltä jouduin taistelemaan tieni ulos.

-Mielestäni kyseessä on kompleksinen, kokonaisvaltainen ja systeeminen asia, johon vaikuttavat yrityksen/organisaation toimiala ja toimintaympäristö, historia, arvot, kulttuuri, uskomukset ja kokemukset, organisaation rakenne, johtamisjärjestelmä, keitä on rekrytty ja millä periaatteella, palkitseminen, toimintamallit, miten on menestytty jne.

Huomasitko tuon jne:n? Kyllä täältä lähtee!

Ja tältä työpisteeltä lähtee jokainen paljon nopeammin kuin tänne tuli. Eivät tiedä, että alfan paikalle pääsemiseen tarvitaan alfan tappaja. Oletko tappaja? Niin arvelinkin. Ja silti näitä yrittäjiä riittää. Vaikka kuka heitä kehtaa sanoa yrittäjiksi?

Silti seuraava on jo valmiina naarmuttamaan pöytäni kulmaa.

-Miten se onkin, että startup-vaiheessa oleva yritys on exploring moodissa etsiessään uutta ja toimivaa liiketoimintamallia. Luovuus, innovointi, uusi ajattelu, kokeilut ja tekemisen meininki kukoistaa. Sitten aletaan viilata ja vauhdittaa kehitetyn liiketoimintamallin toistoa ja tehostamista. Ja siitä onkin vaan pieni askel siihen, että menestys tuottaa ajattelu- ja toimintatavan: ”Kokemuksemme mukaan, kun ajattelemme ja teemme näin, menestymme.” Tästä seuraa myös ylimielisyys ja asenne: ”Me tiedämme ja oomme tosi kovia.” Ehkä tätäkään menestyvää yritystä ei pelasta mikään?

Jos olisit korvannut tuon sarkastisen kysymysmerkin rohkeasti huutomerkillä, olisit oikealla tiellä. Mutta

nyt olet hukassa kuin lammas suden vaatteissa.

-Näin minä olen taklannut tuon haasteen: Jotta olemme välttäneet jäykistymisen ja ”tehtiin asioita, jotka aikanaan oli oikeita, liian pitkään” -tilanteen, olemme alusta pitäen rakentaneet toimintamallin, jossa on fiksusti tehostettu ja skaalattu nykyistä toimintaa ja samalla luotu ja kokeiltu uusia juttuja, tuotteita, palveluita ja liiketoimintamalleja. Tavoitteena on ollut meidän liiketoiminnan disruptointi ja kannibalisointi ja nöyrä ylpeys omasta menestyksestä: ”Olemme tehneet loistavia juttuja, mutta emme kuvittele, että se riittää tulevaisuuden menestykseen”. Kun tältä pohjalta on muotoiltu kulttuuri, rakenteet, toimintamallit, johtamisjärjestelmä, strategia jne, sillä on tehty mahdolliseksi samanaikainen exploring-executing ajattelu ja toiminta ja jatkuva uudistumiskyky.

Huomasitko: taas jne! Kuka tahansa valloittajanalku kalpenee tajutessaan, että vastustajalla on käytettävissä rajattomat resurssit, sellaiset, joiden ääriä ei näe vaikka haluaisi. Ja vielä: olisin voinut tuhota kaiken kyselemällä retorisella kysymyksellä, vai mitäs sinä ajattelet.

Ei, tämä on ote talonkirjasta. Ja sen salaisuuden vien mukanani hautaan. Kukaan ei juo minun tilaamia juomia.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Bisnestarinoita 113

Bisnestarinoita 113

Paljon johtamista

Heräsin aamuyöstä tuttuun lauseeseen: ”I love you but business is business.”

Ei mitenkään paras mahdollinen alku päivälle, muttei huonoinkaan. Mutta ei kyllä myöskään paras mahdollinen päivä alullekaan: tänään pitäisi launtsata uusi tuoteperhe, jonka jotkut valopäät olivat kehittäneet meidän ofiskompleksin länsisiiven neukkareissa (tiedät ihan hyvin mitä se on!). Homma oli salainen eli mitään ei tietenkään ollut testattu tulevilla asiakkailla.

Epäilin vahvasti, ettei sellaisia ikinä tulisi. Ja samalla sitä, että viidakon lain peräänkuuluttaminen ei johtaisi mihinkään. Luulen, että meiltä on ollut sytytyslanka kadoksissa jo jonkin aikaa. Siis siitä lähtien kun… minä vuonna ne hakivatkaan vapaaehtoisia sen Ceaușescun teloitusryhmään?

Sitten nuoret rehvakkaat äijät ja se kiintiötyttö tulivat lavalle ja me taputimme. Ja rokki soi.

-Jausa, jausa, cool, man. Tänään on luvassa dynamiittia!

Aikamoinen sisään astuminen.

-Joo, meillä on ollut todella rennot kolme kuukautta ja tänään se paljastuu.

Näyttäkää meille sitten jotakin hyvää.

Slaidit alkoivat pyöriä sellaisella vauhdilla, että keskivertoflegmaattinen ihminen alkoi vaistomaisesti voida pahoin. Samalla en voinut välttyä siltä kokemukselta, että tämä oli oikeastaan kuolemanhiljainen rämeikkö, jonka päälle oli pinottu melua ja melskettä.

Vaan mikä minä olen sellaista arvostelemaan. Fiilis ja mielikuvat myyvät nykyisin jopa Peräkorven insinööreille eikä vain Punavuoren hypermediapajaan.

Mutta kyllä tässä silti pää muuttuu kiveksi ja se vähäinenkin kognitio rapautuu.

Mitä he nyt oikeastaan halusivat myydä?

Tuote oli simppeli: virtuaalinen 3D-akvaario, josta saattoi omin käsin poimia mitä tahansa syötävän ja muun mielihyvän välillä. Ja saman tien kun poimit sen käteesi, tapahtuma veloitettiin luottokortiltasi ja tavaran tai palvelun toimittamiseen käytettävä aika kotisohvallesi alkoi laskea lukua alaspäin.

Näpsäkkä homma. Siis jos jengi alkaisi käyttää tätä intuitiivista ja itseoppivaa palvelua, tässä voisi olla menestyksen alkeet. Mutta vähän kyllä epäilen tämän hupparijengin kykyä saada ketju pelattua kirkkaasti asiakkaan luo. Varsinkaan, kun mitään käsitystä ei ollut, olisiko kukaan kiinnostunut. Ja saataisiinko toimittajien kanssa sopimusta aikaiseksi.

Homma oli levällään mutta fiilis hyvä. Skumppaa ja pikkusievää syötävää – meidän ei tarvinnut kauaa sponssien perään huhuilla. Tässä vähässä valossa me sitten kirmasimme kukin tavallamme pöydän antimien kimppuun. Ja skumppaahan on aina kiva juoda.

Kyllä minua silti häiritsi tuon selvästi ryhmän alfan aseman itselleen ottaneen tyypin status. Aika-luulen-itsestäni-kaikenlaista-paljon-juuri-siksi-etten-juuri-mitään-mistään-tiedä. Vielä kun tiesin hänestä aika darkkeja asioita. Hän esimerkiksi syö Burger Kingissä ensin hampurilaisen ja sitten vasta ranskalaiset.

Mikä sinusta on hyvä käännös Mental institutille?

Mutta, onhan se todettu moneen kertaan, ettei meillä ole mitään mahdollisuutta saada tänne parhaita. Siksi avuttomammatkin kädet ovat tarpeen.

Tuli siihen vt. toimarikin viereen kyhnäämään. En tajua, miksei ihminen saa olla yhtä hetkeä rauhassa. Maailmasta on tullut rauhaton, sellainen pikku Lähi-itä joka paikassa.

-No, aika khyyl, vai mitäs sanot?

-No en sano. Tai kuha katotaan. Yhtään asiakasta tai toimittajaa ei vielä ole.

-Aina sä oot tollane pessimi! Eikö työelämä ole sulle mitään opettanut?

-Joo: varmista selustasi.

-Siksikö seisoskelet täällä seinää vasten?

-Muun muassa. Tästä on myös hyvä ponkaista kauas pois kun hetki koittaa.

En minä vihannut tällaisia tilaisuuksia, ja vt. olisi voinut olla pahempikin. Mutta kyllä minä tiesin, että jossakin muualla olisi parempi. Jonain päivänä tiedän vielä missä.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Bisnestarinoita 53

Bisnestarinoita 53

Lika bous

Ei vittu! Ei mene asiat niin kuin minä haluaisin = niiden pitäisi. Tämän fücking ex-majurin palauttaminen takaisin saarelleen ei nyt sitten käynytkään vt. toimarille.

– Mitä helvettiä?!! Sinäkö tätä firmaa yhtäkkiä johdat??!

– En haluaisi.

Ei pitäisi vastata näin. Ellei halua lisää ongelmia.

– Mitähän tuo tarkoittaa?

– Sitä, että sanoit että alfa hoitaa. Sitten kun alfa hoitaa, saa osakseen norsunvitun. Vaikea enää tietää, mitä minulta halutaan.

– Onko tämä riittävän yksinkertaista sinulle: On projekti ja tarvitaan projektipäällikkö. Ja sinä haluat kiikuttaa päällikön pois maasta. Kuulostaako viisaalta?

Tuohon kysymykseen on tietysti vain yksi oikea vastaus.

Mutta koska vastaus on väärä, ei sillä voida mennä.

– Ensinnäkin projekti on turha, ajanhukkaa, paskaa. Se kannattaa terminoida välittömästi. Riittääkö?

– Toiseksi meidän vision mukaan projektitiimit on itsenäisiä. Riittääkö tyhmyys?

– Kolmanneksi ihminen, joka lähtee maasta kaksiosaisen häiriönsä kanssa, ei voi olla ihan yksiosainen toisessakaan maassa. Riittääkö viisaus?

Tätä vt:n oli hyvä kontemploida hetki.

– Oletko mieluummin onneton kuin väärässä?

Myönnettävä on: hän taisteli loppuun asti. Jotain lisäarvoa on siinä, että taistelee, vaikka tietää taistelun olevan turha. Maailma vastaa viisasteluun viisastelulla.

– Oletko sinä mieluummin onneton pomo kuin erehtynyt ihminen?

Tällainen on turhaa mutta välttämätöntä.

Miehen on esitettävä loppuun se, mikä on esitettävä.

– Mitä jos sinä ottaisit vähän lomaa?

– Mitä jos SINÄ ottaisit vähän lomaa?

– Jotta sinä pääsisit leikkimään bossia?

– Ei vaan jotta sinä pääsisit irtautumaan ja sitten palaamaan, entistä ehompana.

Alkaako sinuakin väsyttää tämä? Minua kyllä. Minä halusin edetä, hän ei halunnut minun etenevän.

Olisin tuhoutunut ellen olisi tuhoutunut. Tein valintani.

– Lähden käymään ulkona. Oletan, ettet ole täällä kun palaan.

– Menet dokaamaan ja luulet palaavasti tänne yksin, valtiaana.

– Asian voisi ilmaista myönteisemminkin.

– Kuten?

– Että virkistäydyttyään juuri nimitetty johtaja palasi virkistyneenä ykköspositioon.

– Ei sinusta tule johtajaa! Ikinä!

Miksi olisin jäänyt vänkkäämään päivänselvästä asiasta? Hän sai keuhkota hysteriaansa seinät täyteen kuin graffitimaalari. Minä olin kertonut ehtoni eikä minulla ollut mitään syytä olettaa, etteivätkö ne kävisi toteen yhtä varmasti kuin Punaisen meren jakautumiset.

Lähipubissa ei ollut tungosta. Vain me kaksi ja paikan elähtänyt omistaja.

– Uot iha punane!

– Meri heijastaa…

– Mitähä siellä tapahtuu..?

– Mitäs siel. Pomon kanssa yhteen. Vähä vääntöö, mutta aattelin voittaa.

– Ihanko kokonaan?

– Ensin väliaikaisesti. Sitten lopullisesti.

Juotiin hiljaisina kuin miehet.

Kun palasin ofisiin, vt. ei ollut paikalla. Tätä se oli: Ahmed Ahne sai mitä halusikin. En tiedä, saako tällaista enää sanoa ääneen. Ja kannattaako.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty