Mä varotan sua

Onko kardiovaskulaanista syöpäpotilastakaan testattu niin paljon kuin minua? Tietysti huolenpidon hengessä: ”Avainhenkilöiden hyvinvointi on meidän ykkösprioriteettimme.” Silti.

-Mulle tuli vielä yks kysymys mieleen. Tää on aika laaja… Mut miten sä tasapainotat sun sykkeen silloin, kun sun stressitasot on tapissa?

Tällainen anteeksipyytävä haastattelu herätti minussa ristiriitaisia tunteita. Mieluummin tietty nöyrä kuin röyhkeä. Mutta samalla: parempi irvokas kuin arvokas. Ja sitähän tuolla cranky old bagylla oli tarjolla, vaikka hän selvästi kuvitteli, että avokaula herättäisi minussa äidin kaipun. Hän ei tiennyt mistään mitään, ja halusin tilanteen pysyvän sellaisena.

Eli tämä oli plusmiinusnolla. Ja sellaista elämässä on tällä hetkellä paljon.

Ehkä siksi siirtyminen aamun kolmanteen palaveriin ei tuntunut missään.

-Asioiden kehystäminen tarinoilla ja tunne-elementeillä ei ole some-ajan ansiota, vaan ihmisen lajityyppiin kiinteästi kuuluva perusominaisuus.

Minä sanon: ihmisen lajityyppiin (? kysy kymmeneltä, saat kymmenen erilaista vastausta) kuuluu kaikenlaisten vaikeitten asioiden välttäminen ja sellaisten perusteluiden keksiminen, joita kolmevuotiaat keksivät syötyään kaikki keksit.

Siksi

  • Palavereista – nämä ”koulutukset” mukaan lukien – on tullut niin viihteellisiä.
  • Bisnestä näissä ei tehty.
  • Työläisen selkänahka oli taas kovilla (kun työajan jälkeen koitti työnteon aika).

Sitten sain tietää, että tuo äskeinen olikin vasta johdantoa, alkulause, tiiseri ilman strippiä, helpon ulospääsyn etsimistä. Se varsinainen asia tuli tässä

-Suomalaisen yrityksen perushaasteet ovat tässä:

1) Riittävän syvällinen ymmärrys nykypäivästä ja tulevaisuudesta.

2) Kunnianhimon näkyminen yksityiskohdissa.

3) Uskallus olla erilainen kuin muut.

No tuo kaikki olikin tärkeää! Perusteltua. Juuri siitä meidän on puhuttava.

Ja samalla hetkellä minussa alkoi taas tykyttää tuo jokapäiväinen kysymys: miksi tämä on niin vaikeaa? Ja jossain taustalla kaiken aikaa ilkkuu vastaus: et kuulu mihinkään etkä tänne varsinkaan.

Olla irrallaan. Nähdä, miten kaikki muut elävät elämäänsä.

Tuntea itsensä vieraantuneeksi ja olla kateissa… Ei sellaista halua kenellekään. Natsitkin kuuluvat omaan puolueeseensa, minulla ei mitään. My low of lowlife… Isompaakin miestä kirpaisee oikeasti.

Mutta sitten jouduin palaamaan tuolta omasta maastani takaisin tänne neukkariin.

-Jotta ei tarvitsisi kärjistää paljoakaan, täällä ei näytä olevan mitään käsitystä nykypäivästä, tulevasta puhumattakaan. Ja miksi ei? Siksi, että te olette laiskoja! Ja näin ei voi jatkua.

Aina tämä sama lause: näin ei voi jatkua. Ja ihan hyvin voi! Ja siksi tämä jatkuu. Koska kenestäkään ei ole edellyttämään enempää, keneltäkään.

Ja siitä seuraa, ettei kunnianhimoakaan ole. Oikeastaan tämä on ihan selvää.

Mutta mistä nämä haukkujaiset? Milloin konsulteista tuli insultteja?

-Sitten voisi kuvitella, että tässä puuttuu vain mielikuvitusta, mutta ei se ole sitä. Asiat eivät tapahdu, koska täällä on pelkkiä pelkureita!

Tämä on juurikin näin.

Mutta mitä tieto on maailman sivu tehnyt muuta kuin lisännyt sellaista kärsimystä, jolle ei myötätuntoa heru? Samoin käy unelmille. Kärsimys vahvistaa ja unelmat auttavat pääsemään pois täältä.

Kumpaakaan ei vain tapahdu minulle. Ainoastaan pizza tapahtuu, kun sen tilaa. Markkinatalouden etuja.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s