Bisnestarinoita 183

Bisnestarinoita 183

Vaikea alku

Yleisesti luullaan, että totuuden kertomisesta olisi hyötyä. No, on ihan pakko kysyä, että milloin ja kenelle, muka.

Tiesitkö sinä, että kaikki raha tehdään rivien välissä? Nyt tiedät.

Ja kun luulet syöväsi kakkua, et tiedä, että se on todellisuudessa vain murusia. Me muut syömme sen kakun. Se on sellaista. Tervetuloa todellisuuteen, vaikka tuskin se sinua innostaa.

Joku sanoi kerran, että silmäni muuttuvat, kun puhun totta. Siksi minun täytyy olla varovainen, urani & identiteettini on vaarassa jo muutenkin.

Sama tapahtuu, kun joudun puhumaan ja kuuntelemaan asioita ja tarinoita, joihin en usko ja jotka ovat oikeastaan totuudeksi väitettyä arvailua.

Neukkaripuhetta. Oletko koskaan kuullut sellaisesta?

-Kun kompleksisuus lisääntyy, kompetensseja ei voida menestyksellisesti enää käsitellä irrotettuina toiminnasta, erillisinä, työtä edeltävinä rakenteina tai koulutusjärjestelminä, joita johdetaan irrallaan toiminnan johtamisesta.

-Osaaminen saa arvon vain yhteydessä toimintaan. Työ ja oppiminen ovat sama asia!

-Koskee koulutusta erityisesti. Kompetensseja on mielestäni arvostettu aina osana kokonaisuutta. Kärjistäen sanottuna: CV:ssa kerrotut harrastukset kertoo myös paljon henkilöstä vaikkei liity koulutukseen tai työtehtäviin as such.

Harmi ettei mikään tästä pidä paikkaansa. Yhä suurempi osuus uusista organisaatioista toimii tänään eri tavalla, kuin mihin olemme perinteisesti tottuneet. Arvonluonnin logiikka on muuttumassa toistosta tilannekohtaisuuteen. Kukaan ei vaan tiedä, miten.

– Työn vaikeus lisääntyy, kun ei voida suoraan toistaa aikaisempaa. Tämä tarkoittaa osaamisvaateiden kasvua ja systemaattisten lähestymistapojen tärkeyttä osaamisen suhteen. Mitä kompleksisempaa tuotanto on, sen tärkeämmäksi muodostuu osaaminen yhteisössä: yhteinen osaaminen ja yhteinen ajattelu.

– Merkittävänä työuupumuksen syynä voidaan tänään nähdä ne vaatimukset, joita kohdistuu yksilöön tilanteissa, joissa tiimi tai muu yhteisö olisi oikea kohde. Yksilökeskeisten mallien sijaan sekä koulutusjärjestelmissä että yritysmaailmassa tulisikin nähdä tietäminen ja tekeminen sosiaalisena, yhteisöllisenä tapahtumana. Tiedon käsittely ei tapahdu pelkästään yhden yksilön sisällä, eikä osaaminen ole vain yksilön korvien välissä oleva ominaisuus.

-Vuonna 2018 työntekijän haasteena on ylittää itsensä verkoston avulla.

Oletko kuullut siitä, että työ on toisiaan tarvitsevien ihmisten yhteistyötä? Ihan sama, kerron sinulle silti, etten ole koskaan kestänyt yhteistyötä. Saati sitä, että tarvitsisin jotakuta. Inhoan tätä työelämää.

Miksei ihmisen vain anneta olla rauhassa?

Mutta kun kerran ollaan pelissä, pelataan sitten. Härifrån tvättas.

– Tärkeintä on pystyä itse tunnistamaan ja arvioimaan systemaattisesti myös jokapäiväinen oppiminen ja miten se kasvattaa tulevaisuuden potentiaalia, henkistä pääomaa.

– Suuri osa työn vaatimista taidoista ja tiedoista on mahdollista omata vain siinä tapauksessa, että työntekijä sijoittaa niiden hankkimiseen aikaansa. Aika on rahaa. Elinikäisten työsuhteiden ollessa yhä harvinaisempia ja lyhyehköjen työsuhteiden ollessa jo lähes normi tämä tarkoittaa uudenlaista aktiivista vastuunottamista oman osaamisen ”strategisesta” suunnasta, markkina-arvosta ja sen jatkuvasta kehittymisestä.

Ja minä olen tällainen: kun joku lähtee minun kanssani, minä lähden sen kanssa.

– Yritystä, johon halutaan työhön tai jossa toimitaan, tuleekin tarkastella osaamisen jakelukanavana, jonka kautta tulisi toteutua kaksi keskeistä ehtoa: Työssä tapahtuva oppiminen on nopeampaa kuin jossain muussa työpaikassa, eli sijoitus tuottaa paremmin kuin muualla.

– Tietysti on myös muistettava, että työntekijä ei voi koskaan toimia yksin. On tärkeää löytää yhteisö, joka erilaisuuden, yhteisen ajattelun ja ennen kaikkea toisiaan tukevuuden ja toisiaan täydentävyyden kautta antaa yksilölle mahdollisuuksia olla juuri sen yhteisön jäsenenä enemmän kuin ollessaan jonkin muun yhteisön jäsen.

Yhteisö ja yhteisö. En jaksanut enää kuunnella. Tämä kaikki on niin turhaa.

– … päivän työelämässä tulee jättää taakse perinteinen palkkatyöläisen identiteetti jossa vastuu on oman itsen ulkopuolella: Ketään ei kiinnosta oppia asioita, jotka tulevat ulkopuolelta saneltuina, jonkun jalkauttamina vaateina osaamisen kehittämiselle.

Kaikki jatkuu kuitenkin kuten ennenkin.

Ja jos ei ihan kaikki, niin sen verran kyllä, että tuskin kukaan haluaa erityisesti nähdä naamaani huomennakaan. Elämä on bisnes, jossa on jalkautettava itsensä.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Bisnestarinoita 96

Bisnestarinoita 96

Vaalien välillä tapahtuu

Olen ollut viime aikoina kymmenissä Tilaisuuksissa. Esittelemässä itseäni ja kertomassa itsestäni. Sitä se työaika ja työn tekeminen nykyisin on. Hienoa aikaa.

Noissa tilaisuuksissa minulta kysytään toistuvasti, mitä oikeasti teen. Vastaan: olen erikoinen yhdistelmä muutosjohtamista ja vahvaa osaamista. Joskus se ei riitä. Silloin jatkan sillä mitä minusta on sanottu. ”Pysyvän toiminnallisen muutoksen huipputekijä.”

Tämä konkretisoi ihmisille minut.

Miksi muut saavat kenkää, minä en? Miksi minua kysytään joka paikkaan ja minun kanssani halutaan tehdä töitä? Olen kova ja tiedän sen.

Minun ei tarvitse tuottaa sisältöä, koska olen sisältö.

Vaikka kaikki kokevat minut omalla tavallaan. Eri tavalla kokeville: hit the road vaan. Kyllä minulta sanoja riittää. Nyt lähtee, täältä tulee.

– Se on erottavuutta. Ei siis moitteettomuutta. Siihen liittyy ristiriitaa. Minustakin varmaan puhutaan. Puhukoot. Voivat tulla myös puhumaan minulle. Kohtaa siinä oikean ihmisen. Sellaisen jota arvostetaan. Maine kasvaa.

– Miten systemaattisesti tätä rakennetaan. Työnantajamielikuva? Tunnetaanko meidänkään firmasta muita kuin minut? Eikä minuakaan oikeasti tunne kukaan.

Mikä on oikeasti kiinnostavaa? Tekijöiden profiloituminen. Muiden muodostama käsitys, miten ihmiset kokee sen.

– Kontrolloida viestintää. Jos yritys ei kuule, me luodaan näkemys ja viestitään se.

Ei-viestintäkin on joskus todella kovaa huutavaa viestintää.

– Mikä vastaa todellisuutta? Se mikä tulee esille. Statuksen voi unohtaa, paitsi näkyvät pelaajat, todelliset tähdet.

Elää ja apostoloida asiaa. Vision on oltava kirkas. Strategia sanallistettu. Johtaminen. Ymmärrätkö? Yrityskulttuuri. Ovatko nämä linjassa?

– On kyllä raskasta. Sisäinen kokemus ja sisäinen kokemus – eivät ne joinakin päivinä voisi olla kauempana toisistaan…

– Analoginen kokemus on sitä, että täytyy kysyä lupa viestimiseen. Sen kun viestit! Unohda heikkous ja epävarmuus. Syntyy epäonnistumista, virheitä tapahtuu – elämä on täynnä sitä.

Puolustaja työnantajaasi mutta ensin itseäsi. Muista happinaamari!

– Eikä kaikki ole Finnairin vika. Se kannattaa muistaa. Toimija on osa liiketoimintaa. Kontrolli? Tämä liittyy sisäiseen viestintään.

Kaikki lähtee pelon poistamisesta! Luoda viestintäkulttuuri. Se on kiinnostavaa. Kaikki voi olla kiinnostavaa. Miettikää sitä. Ja tehkää, harjoitelkaa.

– Edestä, tarinalla, osallistuminen, inhimillinen lähestymistapa. Katsokaa Karhista!

– Miten näistä tullaan? Voittava joukkue. Saa mennä ylikin. Kulttuurikoulutus. Pioneereja tarvitaan.

Yksi hemmo voi olla isompi kuin Kesko.

– Tarkistakaa arvot. Suostu esiintymään. Sekin on arvo. Suostut tatuoimaan sen nahkaasi.

– Sisältökuraattori – se on seuraava askel. Millä tahansa alalla.

– Mitä se tekee jos se lähtee? Tai jos se jää? Mennäänkö pelon kautta?

– Kuka seuraa minua firmasta toiseen? Vaihda tallia. Panet pelipaidan päälle ja pelaat täysillä. Olet takuumies. Täsmälleen näin!

– Meillä on hauskaa. Onko sinulla?

– Henkilöstörekrytointi. Mitä kiinnostavaa tapahtuu? Kaikki rekry tukee meidän markkinointia. Paljon suoraviivaisempaa voisi silti olla.

Ihminen luopuu häpeästään, ei ole muuta rohkeutta. Vaalien välillä tapahtuu – verkostot, rakentuminen ja rakentaminen. Parempaa tulevaisuutta. Vaikuttamista.

– Henkilöbrändäys on tiedon jakamista. Rakenna verkosto ennen kuin tarvitset sitä.

– Pimeydestä valoon on pitkä matka. Muista se.

Kyllä ihmiset muistavat. Sinutkin.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty