Bisnestarinoita 53

Bisnestarinoita 53

Lika bous

Ei vittu! Ei mene asiat niin kuin minä haluaisin = niiden pitäisi. Tämän fücking ex-majurin palauttaminen takaisin saarelleen ei nyt sitten käynytkään vt. toimarille.

– Mitä helvettiä?!! Sinäkö tätä firmaa yhtäkkiä johdat??!

– En haluaisi.

Ei pitäisi vastata näin. Ellei halua lisää ongelmia.

– Mitähän tuo tarkoittaa?

– Sitä, että sanoit että alfa hoitaa. Sitten kun alfa hoitaa, saa osakseen norsunvitun. Vaikea enää tietää, mitä minulta halutaan.

– Onko tämä riittävän yksinkertaista sinulle: On projekti ja tarvitaan projektipäällikkö. Ja sinä haluat kiikuttaa päällikön pois maasta. Kuulostaako viisaalta?

Tuohon kysymykseen on tietysti vain yksi oikea vastaus.

Mutta koska vastaus on väärä, ei sillä voida mennä.

– Ensinnäkin projekti on turha, ajanhukkaa, paskaa. Se kannattaa terminoida välittömästi. Riittääkö?

– Toiseksi meidän vision mukaan projektitiimit on itsenäisiä. Riittääkö tyhmyys?

– Kolmanneksi ihminen, joka lähtee maasta kaksiosaisen häiriönsä kanssa, ei voi olla ihan yksiosainen toisessakaan maassa. Riittääkö viisaus?

Tätä vt:n oli hyvä kontemploida hetki.

– Oletko mieluummin onneton kuin väärässä?

Myönnettävä on: hän taisteli loppuun asti. Jotain lisäarvoa on siinä, että taistelee, vaikka tietää taistelun olevan turha. Maailma vastaa viisasteluun viisastelulla.

– Oletko sinä mieluummin onneton pomo kuin erehtynyt ihminen?

Tällainen on turhaa mutta välttämätöntä.

Miehen on esitettävä loppuun se, mikä on esitettävä.

– Mitä jos sinä ottaisit vähän lomaa?

– Mitä jos SINÄ ottaisit vähän lomaa?

– Jotta sinä pääsisit leikkimään bossia?

– Ei vaan jotta sinä pääsisit irtautumaan ja sitten palaamaan, entistä ehompana.

Alkaako sinuakin väsyttää tämä? Minua kyllä. Minä halusin edetä, hän ei halunnut minun etenevän.

Olisin tuhoutunut ellen olisi tuhoutunut. Tein valintani.

– Lähden käymään ulkona. Oletan, ettet ole täällä kun palaan.

– Menet dokaamaan ja luulet palaavasti tänne yksin, valtiaana.

– Asian voisi ilmaista myönteisemminkin.

– Kuten?

– Että virkistäydyttyään juuri nimitetty johtaja palasi virkistyneenä ykköspositioon.

– Ei sinusta tule johtajaa! Ikinä!

Miksi olisin jäänyt vänkkäämään päivänselvästä asiasta? Hän sai keuhkota hysteriaansa seinät täyteen kuin graffitimaalari. Minä olin kertonut ehtoni eikä minulla ollut mitään syytä olettaa, etteivätkö ne kävisi toteen yhtä varmasti kuin Punaisen meren jakautumiset.

Lähipubissa ei ollut tungosta. Vain me kaksi ja paikan elähtänyt omistaja.

– Uot iha punane!

– Meri heijastaa…

– Mitähä siellä tapahtuu..?

– Mitäs siel. Pomon kanssa yhteen. Vähä vääntöö, mutta aattelin voittaa.

– Ihanko kokonaan?

– Ensin väliaikaisesti. Sitten lopullisesti.

Juotiin hiljaisina kuin miehet.

Kun palasin ofisiin, vt. ei ollut paikalla. Tätä se oli: Ahmed Ahne sai mitä halusikin. En tiedä, saako tällaista enää sanoa ääneen. Ja kannattaako.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Bisnestarinoita 34

Bisnestarinoita 34

Tuhannen ja yhden tytön tärinät

Loman jälkeen asioita katselee hetken tuorein silmin: jotkut naiset vaan ovat todella tyhmiä. Se ei tarkoita, etteivät he olisi älykkäitä vaan sitä, että he tyhmyyttään osallistavat itsensä juttuihin, joihin heidän ei todellakaan pitäisi. Tutkimattomia ovat mielen tiet, sanotaan, eikä ihan turhaan.

Tällaiset naiset ovat ylityöllistettyjä.

  • Heidän stressiään ei paranna mindfulness.
  • Heidän kahdeksaa projektiaan ei vaan voi delegoida muille.
  • Heidän inboxiaan ei tyhjennä kaivinkonekaan.

Minun onneni on, että he harvoin tulevat kysymään, voisinko auttaa heitä. Muut kyllä kärsivät heistä, tosin kukaan ei enempää kuin he itse. Tästä setupista seuraa usein ikävyyksiä, niin kuin tänään:

– Minulla on ongelma.

– Anna kuulua.

– Se on vaikea.

– Anna silti.

(Itkunsekaista huokailua ja ärsyttävää ininää.)

Tällaisia tyyppejä meillä on töissä – onko hurraamista? Omat huokauspointtini ilman poweria:

  • Voi naisia, jotka jäävät tytöiksi.
  • Naisia, joille kukaan missään milloinkaan ei paljastanut, että heillä voisi olla oma tahtokin ja se voisi ilmetä muutenkin kuin veitsen kääntelynä omissa haavoissa.
  • Sääliksi kävisi, ellei niiden kanssa olisi pakko tulla joka päivä toimeen.

Neukkarissa ne olivat Suuria Hiljaisia. Sukupolvien ketju – jos sinulla on tissit, ei sanottavasi voi olla mitään vakavasti otettavaa – auttoi jo pienenä hiljentämään heidät. Kenenkään ei tarvinnut sen eteen erikseen ponnistella.

Pikemmin päinvastoin: aina kun joku tuli koeajalla kokeilemaan rajojaan, muut siskot pitivät huolen siitä, ettei se toistunut. Kuin enemmistökanat olisivat nokkineet joukosta eristetyn silmät. Ja koeaikakin oli sanan monessa merkityksessä saman tien ohi.

Näyttää siltä, että nainen on helppo murskata. On kolme asetta ylitse muiden:

  • Ikä
  • Painoindeksi
  • Refleksit (tästä ehkä myöhemmin)

Siksi ilmassa lentää kaikenlaisia latteuksia:

  • Ikä on vain numero.
  • Tärkeintä on sisäinen kauneus.

Jos lauseet olisivat uskottavia, niitä ei tarvittaisi. Naisen itsetunnon voi säikäyttää katsomalla oudosti. Sen voi romuttaa sanomalla pahasti. Homma kaatuu tällaisiin asioihin, joita kaltaiseni sepporädyt eivät edes noteeraa. Naisen itse-epäilykseen käyttämällä energialla pyöritettäisiin pelkästään Suomessa noin tuhatta tuulivoimalaa. Missä on meidän oma @tarutujunen tai edes @kirsipiha? Tätä naiskysymystä oli pakko puida lounaalla:

– Taidat oikeasti tykätä naisista?

– Joopa kyllä, mukaviahan nuo ovat. Enimmältiin.

– Myös tuolla ofisissa?

– Noh, avuttommii tyttölöetä, jotka kaepaa sankaria pellastammaa. Sehä soppii miulle, ja mualima on tuas tasapaenosa.

Kuka minä olen eri mieltä olemaan?

 

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty