Bisnestarinoita 181

Bisnestarinoita 181

Lisää liksaa

Enemmälle rahalle olisi käyttöä, monet sanovat. Kuka meistä väittäisi vastaan?

Samat monet hakevat vastinetta rahoilleen eivätkä ainakaan halua kuulua niihin tyhmiin, jotka maksavat liikaa. Sitten kun näille samoille monille esittää yksinkertaisen kysymyksen, millaista vastinetta sinä tuotat sille lisärahalle, jota toivoisit saavasi, yhdeksässä tapauksessa kymmenestä tulee oikosulku. Tai oikosulki. Ja sekin on understatement.

Mielikuvat törmäävät todellisuuteen ja se tekee kipeää,

mikä johtaa valitettavan harvoin oppimiseen. Eikö näitä ihmisiä ole hakattu tarpeeksi lapsena vai mistä niiden asenne kumpuaa? Ymmärrän heidän haluaan olla Hemingway, mutta kun lopulta ovat oman elämänsä Woody Allen, ei siitä hyvää seuraa. Kenellekään.

Niin monen asian toivoisi olevan toisin. (<- melkoinen kärsimyksen lähde tuokin lause kyllä).

Ja ihmiset, ne ovat pimeimpiä juuri ennen aamunkoittoa.

Ability-ohjelmistoalustan kehittämisestä ja tuotannosta globaalisti vastaavat sanovat, että meillä on hyvät edellytykset teollisen internetin osaamisen konsultointiin.

Tätä meidän oli määrä pohtia kahden tunnin palaverissa, kun nämä äkilliset ”palkkaneuvottelut” syöksivät meidät pois raiteilta. Miksi tällaista pitäisi sietää? Ei kyllä.

-Jääkiekossa on tärkeä tietää, mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi ja missä kiekko silloin on. Sama pätee liike-elämään.

-Kyllä tasan. Meillä on pulaa ihmisistä, jotka uskaltavat olla väärässä ja oppia siitä.

Tähänkin kyllä saadaan työtyytymättömyysnäkökulma.

-Vaikka mittarit osoittavatkin keskimäärin myönteistä kehitystä kokonaisuuden tasoilla, kaikki ei työelämässä mene kuin Strömsössä. Yksittäisten ihmisten kohdalla tämä on merkinnyt esimerkiksi työn loppumista, häirintää tai epäasiallista kohtelua, työtapaturmaa tai työkyvyttömyyttä.

-Työelämän kehittämistä ei voida perustaa siihen odotukseen, että kaikki jatkuu kuten ennenkin. Valitettavasti dataa ei tulevaisuutta koskien ole samalla tavalla käytettävissä kuin menneisyyttä koskien.

-Mutta juuri siksi ja juuri sitä voimme tehdä yhdessä työelämätiedon tarvitsijoiden kanssa!

-No niin! Se voisikin olla vastaus markkinoiden tarpeeseen tuotannon ja kannattavuuden optimoinnista uusien pilvi-, analyysi- ja ohjelmistopalvelujen avulla. Siitä voisi tulla yhtenäinen, toimialarajat ylittävä digitaalinen kokonaisratkaisumme, joka ulottuu verkon reunalta pilvipalveluihin.

Tämä muuttui niin sovinnolliseksi, että minua alkoi huimata.

Suomalainen konsensus, presidentinvaalit jne. Onneksi on ihmisiä, jotka eivät luovuta.

-Kurjan liksani vastineeksi odotan työnantajalta paljon: mahdollisuutta tehdä itselleni tärkeitä asioita, kehittyä ja muokata työstä itseni näköisen. Koska työ on iso osa identiteettiäni, haluan, että minuun luotetaan ja että olen itse luottamuksen arvoinen.

Ihailen joidenkin ihmisten tapaa vastata kuin ei olisikaan.

-Työntekijöistä on tullut vaativampia. He odottavat työnantajaltaan enemmän vapautta, luottamusta, päätöksentekomahdollisuuksia, autonomiaa ja hyvää johtamista. He haluavat, että

yritystä johdetaan kulttuuri ja ihmiset, ei raha edellä.

-Tässä sitä taas ollaan. Meillä on paljon ihmisiä, jotka sairastuvat itseohjautuvuuden vaateen takia työuupumukseen. Hierarkkisiin rakenteisiin, selkeisiin työtehtäviin ja pomon sanaan tottunut sukupolvi on murroksen edessä ymmällään. Alkakaa johtaa itse itseänne, meille sanottiin, mutta kukaan ei kertonut, miten se tehdään.

-Uuden rakentaminen on raskasta, koska onnistumisen kokemukset ovat harvassa. Jos sellainen sattuukin osumaan kohdalle, nurkan takana odottaa jo seuraava ongelma, joka pitää ratkaista. Riittämättömyyden tunteen kanssa joutuu elämään lähes päivittäin. Välillä sitä sietää paremmin, välillä huonommin.

-Onneksi ymmärsin nopeasti, mistä on kyse. Takana on sen verran kilometrejä työelämässä, että nahka on paksuuntunut ja suojausmekanismit osaa laskea alas riittävän nopeasti.

-Minä taas päätin keskittyä ajattelemaan sitä, mistä olen työpaikallani kiitollinen. Vapaudesta ja luottamuksesta. Siitä, että saan tehdä merkityksellistä työtä. Että meillä on pitkät lomat ja että palkka tulee tilille joka kuukausi. Ennen kaikkea olen kiitollinen ihmisistä, joista monista on tullut minulle enemmän kuin pelkkiä työkavereita.

Aikamoista. Mutta ei rahalla saa onnea. Kateus ja köyhyys synnyttävät näppäriä mielipiteitä, mutta niillä ei juhlita edes leipäjonossa. Ja SE on uusi normaali.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Bisnestarinoita 35

Bisnestarinoita 35

Engagement design

Montako bisnesääsjuusual palsua korporaatiokonsultti ehtii elämänsä aikana istua? Ja katsoa niissä tyhjin silmin läppäriään tai hyvällä onnella neukkarin ikkunasta urbaania maisemaa? Nähdä elämänsä valuvan turhana pois kuin väärään suuntaan virtaava venäläinen joki?

Jos saisin itse päättää palsun aiheen, digi olisi hyvä sellainen. Sen äärellä voi puhua niin kaikesta ja laittaa äänensä kuuluviin vailla pelkoa vastuusta ja seurauksista. Sangen viihteellistä siis, jos sellaisesta tykkää.

Vt. toimari oli lukenut ajatukseni (ziisus, tätä ei oikeasti tapahdu!) ja kyhännyt matkallaan neukkariin kömpelön alustuksensa. Sitten jo intohimot roiskahtivat ulos luukuista, joita myös suiksi sanotaan.

– Digi vaatii rohkeutta, avoimuutta!

Eniten muuttuu muutos! Uskalla uskaltaa!

– Innostu intohimoisesti! Opi virheistäsi!

– Strategia on ankaria valintoja, digi ytimeen ja valitkaa CDO!

– Rakennat itse oman tulevaisuutesi. Strategia on verbi.

– Jos yritys ei kasva, se mätänee.

– Vanhat bisnesmallit ei toimi enää! Uudistu heti, viis CAPEX:sta.

– Kannattaisi miettiä asiaa laatikon ulkopuolelta!

Laatikon ulkopuolelta katsottuna muutos alkaa sisältä!

– Kannattaisi jalkautua asiakasrajapintaan.

Ole se rajapinta, jonka haluat maailmassa nähdä! Ja uskalla uberisoitua.

– Data on uusi öljy!

Kun innokkaimmat olivat saaneet keuhkonsa tyhjennettyä, seurasi hetken suvantovaihe. Tosin vt. toimarin karjaisulla oli varmaan osuutta asiaan:

– Nyt jätkät saatana meette ulos merkkaamaan reviirinne!

Niin meidän maan hiljaiset insinööritkin pääsivät ääneen.

– Tänäänkin moni johtoryhmä tuijottaa datasta revittyjä raportteja. Eikä osaa tehdä mitään. Niin kuin me tässä ja nyt.

– Ei osata tai kerätään aivan väärää dataa. Monikohan hyödyntää edes aktiivirannekkeen tietoa?

– Ainakin omaa käytöstäni se on muuttanut. Nukun tunnin enemmän rannekkeen ansiosta.

Pelillistäminen on niin 2012. Etenkin professuurin nimeksi. Ehdottaisin jotain ”engagement design”-tyyppistä, joka kestänee ajan hammasta paremmin kuin gamification.

– Pelialan kehityskaari tuntuu alkavan kaoottisesta alkukehitysvaiheesta, jossa into on tärkeämpää kuin prosessi. Jossain vaiheessa otetaan sitten entistä Nokian projektijohtajaa ja muuta pikkupomoa sinne. Mennään huonosta huonoon.

– Tietyt asiat pitää aina keksiä uudestaan. Ehkäpä sen vuoksi, että vain harva osaa ottaa opikseen muiden mokista. Siksi jotkut asiat on ensin tehtävä väärin itse, jotta ne osaa tehdä myöhemmin oikein.

– Mehän elämme dynaamisessa ja vuorovaikutteisessa maailmassa, jossa erilaisia toisiinsa vaikuttavia muuttujia on paljon. Jokaisen johtajan tehtävänä on johtaa organisaatiotaan tässä jatkuvassa muutosmyllerryksessä. Tämän logiikan mukaan kaikkia johtajia pitäisi siis nimittää muutosjohtajiksi!

Ymmärrätkö sinäkin nyt, mikä on digi?

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty