Digianalogia

Mistä digitaalisaatiossa sinusta on kyse? Aivan niin: arvoista.

Ja se on todella pulmallista. Meitä on koulutettu uskomaan ihan muuhun ja keskittymään ihan muihin asioihin. (En kyllä keksi nyt yhtään esimerkkiä sinulle.)

Jotta eilinen visioni oikeasti räjäyttäisi ihmisten tajunnat, sen oli oltava perustavasti aivan jotain muuta kuin mitä ihmiset olivat tähän asti päässeet unelmissaankaan kokemaan.

Digitalisaatiota on edistettävä rakentavalla otteella. Eettisesti. Kestävästi. Rohkeasti. Luovasti. Sitoutuen. Myötätuntoisesti. Yhdessä.

Huomaatko? Tämä oli sitä 2020-lukua!

Mutta mitä voi tehdä, kun on näin paljon aikaansa edellä? Saako pientä suurempi ihminen muut tähän mukaan?

Mutta ennen kaikkea on löydettävä syitä siihen, miksi apua ei kannata kysyä toisilta. Esimerkiksi siksi, että hyviä neuvoja saa kysymättäkin ja ne ovat tasoa: ”Paras tapa luoda etäyhteys toiseen on ottaa avioero.”

Kaikkeen ei pidä suostua.

Siksi on oltava ponteva, otettava aloite omiin käsiin ja oltava kasakkana valmis karauttamaan raudikolla väkijoukkoon sapeli kohotettuna. Näinä moderneina aikoina se tarkoittaa neukkarin varaamista, kalenterikutsua ja ankaraa & kuumeista digitaalista valmistelua. Ja eikun usvaa putkeen.

-Digitalisaatio on jo muuttanut ja tulee edelleen muuttamaan sitä, miten organisaatiot, kuluttajat ja kansalaiset kohtaavat toisensa – miten kommunikoimme, kulutamme, toimimme ja havainnoimme ympäristöämme. Onkin sanottu, että kuluvien vuosikymmenten aikana ihmiskunta on muuttumassa enemmän kuin edellisen kolmensadan vuoden aikana.

Olet kuullut ennenkin? Ehkä, mutta et minulta.

-Sen sijaan vähemmän näkyy keskustelua siitä, mitä teknologialla pitäisi tai ei pitäisi tehdä, mitä tietoa sen avulla kerätään tai ei pitäisi kerätä tai mitä valintoja kehittäjät tekevät – asioita joita yleisesti kutsutaan digitaliseksi etiikaksi. Digitaalinen etiikka käsittelee digitaalisen maailman pelisääntöjä ja käsitteitä ”hyvästä” ja ”pahasta” – oikeasta ja väärästä.

Alatko lämmetä? Syytä olisi.

-Ammattietiikan perinne on vahva kaikkialla, missä kohdataan ihmisiä ja tehdään heitä koskevia päätöksiä. Sen sijaan digitalisaation ammattilaisten – vaikkapa digistrategien, koodareiden tai datatieteilijöiden – piirissä tai alan koulutuksessa eettinen keskustelu loistaa lähinnä poissaolollaan.

Niin loistaa ja kysymys kuuluukin: loistatko sinä? Tässä sinulle päivän vastaus: ei kravattia, hoitamattomat kynsinauhat ja epämääräinen harmaantuminen pälveilee joka paikasta.

Fifty shames of you!

-Kun päätöksentekoprosesseja automatisoidaan ja digitalisoidaan, siirtyvät harkinta ja eettinen pohdinta ihmiseltä koneelle tai pikemminkin koneen toimintaa ohjaavan algoritmin valinneelle ja koodanneelle sovelluskehittäjälle. Ongelmalliseksi asian tekee vielä se, että kehittyneet tekoälyt ovat ”mustia laatikoita”, joiden tekemistä päätöksistä asiantuntijoidenkin on vaikea löytää syy-yhteydet ja perusteet miksi johonkin lopputulokseen päädyttiin. Vaarana on, että digitalisaatiohuumassa avaamme Pandoran lippaan, jonka vahinkojen korjaaminen onkin sitten vaikeampaa.

Et sellasta. Loppu olikin pelkkää käytännön ohjeistusta ja kalenterointia: miten eettisyys ja arvot läpityöstetään jokaiseen koodiriviin eikä yhtäkään sovellusta oteta käyttöön ilman, että se on kulkenut moraalisen seulani läpi.

Ja minun seulani on: nopeus, keskustelevuus ja monimediallisuus.

Äsiäntuntijat hommiin vääntämään direktioita ja uusia algoritmejä, jotta ihmisistä saadaan enemmän irti. Irtisaamisesta onkin sitten lyhyt matka irtisanomiseen. Mitä ihmeen ydinfysiikkaa tämän kuviteltiin olevan?! Etiikka, estetiikka, moraali ja sit käspä.

Sillä välin voisin sanoa itseni irti näistä omista ideoistani (jotka rehellisesti sanoen ovat aika köyhiä) ja lähteä tankkaamaan rakettipolttoainetta uusiin unelmiini. Ei tuuleen jäädä makoilemaan.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Markkinointikustannukset laskevat

Vt. toimari oli saanut jykevän herätyksen Tulevaisuus2043-seminaarissa ja päättänyt, että huhtikuu on organisaatiomme kokeilujen kuukausi. Luulin olevani tällaisen yläpuolella, mutta julma aikamme ei säästä enää ketään.

Päätös konkretisoitui minuun niinkin kylmäävästi kuin että vt. halusi meidän kahden kokoontuvan viikoittain Suuren Kuvan Reflektoimiseen (SKR? Anyone?). Kyllä se minulle sopi. Huononakin päivänä siinä paloi työaikaa ja parhaana päivänä saatoin palsumme jälkeen esitellä vt:n ideoita ominani muilla foorumeilla. Suoranaisen inhon ja korpeavan penseyden sijasta olinkin ihan että ookoo, sis.

Kuin juhlan kunniaksi vt. oli pukeutunut pikkumustaansa

ja näytti kirkkaanpunaisen kynsilakkansa kanssa valmiilta iskemään kyntensä tulevaisuuteen.

-Miten sinä näet tekoälyn roolin taloushallinnon kehityksessä?

-Onhan se merkittävä! Se joka hallitsee dataa, se menestyy. Tieto on jälleen valtaa ja valta on aina ollut rahaa – tai ainakin vaurautta.

-Mitä tämä sinusta on käytännössä? vt. veti kynsiään tuuhean tammenruskean tukkansa läpi, millä toisissa olosuhteissa olisi ollut minuun erotisoiva vaikutus. Good-4-B että olen tiukasti asioihin latautunut asiantuntija. Ja tykkään enemmän blondeista (jos se jotakuta kiinnostaa).

-Spontaanisti tulee mieleen montakin asiaa. Ensinnäkin algoritmit siirtyvät tukifunktioista mahdollistajiksi. Toiseksi mobiilidata eli kaikki se, mitä onnistumme tavalla tai toisella louhimaan selville asiakkaistamme, voidaan hyväksi käyttää online- markkinoinnissamme. Kolmanneksi ja ehkä tärkeimmäksi nousevat muutosnopeus strategian ja toteutuksen eksekuutiossa, erityisinä painopistealueina täsmäinvestoinnit ja resurssiallokaatiot.

Olen viimeinen ihminen ihmettelemään, miksi vt. tarvitsi hetken aikaa sulatella tätä.

Mutta ei hän kauaa keekoillut, sellainen tinttara hän kuitenkin on. Siksi mietintäni siitä, oliko brändini tällaisten tarinoitten valossa nousussa vai laskussa eli millaisen impäktin voisin tehdä toisiin asiantuntijoihin, jäi pahasti kesken.

-Ja sinä jalkauttaisit tämän läpi meidän organisaatiossa miten? Anteeksi tuo 80-lukulainen sanonta, olisiko sinulla parempaa tarjolla?

Katsoin vt:tä ja mietin, tarkoittiko yhdessä reflektoiminen hänelle tällaista kyselytuntia ja päädyin kyllä-vastaukseen.

-Heh, nykyisinhän puhutaan osallistamisesta, mikä holhoavuudessaan on melko musertava sekin. Itse asiaan minulla olisi kaksi ehdotusta. Rakennetaan ja vahvistetaan innovaatiokulttuuria ja uusia työn tekemisen tapoja. Toiseksi organisoidaan pieni ja valpas online-myynti- ja markkinointiorganisaatio, joka tässä ohjelmoitavassa maailmassa ottaa paikkansa kaikissa bisnesoperaatioissa mutta ennen kaikkea missä tahansa tulevaisuuden strategisissa päätöksissä. Sillä digitaalisuutta on aivan kaikkialla. Mikään yritys ei voi hallita sitä yksin.

Siksi meidän on parempi löytää vetreitä yhteistyökumppaneita, joita voimme tarpeen tullen riistää loputtomasti.

-Ymmärsinkö nyt oikein: tekisit tuosta online-myynti- ja markkinointiorganisaatiosta tulevan liiketoimintamme ytimen?

-Kyllä, ehdottomasti! Koska algoritmit hoitavat maksimaalisen osan perinteisestä työstä, muutama kunnianhimoinen eli pelolla ja häpeällä johdettava ihminen riittää pyörittämään koko tuota organisaatiota.

-Ja tämä merkitsee markkinointikustannusten laskua? Näin vt:n verisuoniston kuljettavan kaikenlaisia hyviä kemikaaleja pitkin hänen systeemeitään. Itse pysyin niin coolina.

-Kyllä, varovainenkin arvioni on siinä 30 pinnan paikkeilla.

-Jos esitän tämän hallitukselle, saamme todennäköisesti ihan itse määritellä tämän kvartaalin bonuksemme?

-Juurikin niin. Sitten meitä kyllä jo nauratti. Jossain tutkimuksessa on todettu, että yhteinen nauru yhdistää ihmisiä vielä vahvemmin kuin yhteiset ennakkoluulot.