Bisnestarinoita 173

Bisnestarinoita 173

Kultainen kädenpuristus

Toiminta luo hahmot. Ellemme koskaan tekisi mitään, emme olisi kukaan.

Tätä faktaa olen seurannut kuin sarvikuono vankkureita, katsellut kuin kylmä kuu yöllistä vaeltajaa, ajanut edelläni kuin puna-armeija yksinäistä kreivitärtä.

Bisnes on yksinäistä ja tylsää eikä kukaan tiedä, kumpi näistä on munasolu ja kumpi siittiö. Tätä tietämättömyyttä ei ole pelkästään helppoa vaan myös hauskaa käyttää hyväksi.

Bisnes = helppoa & hauskaa.

Mutta nyt on aika siirtyä askel eteenpäin.

Vaikka minusta tuossa sanonnassa on aina ollut jotakin epäilyttävää. Harva meistä ottaa vain yhtä askelta, parhaat meistä eivät ikinä voisi tyytyä yhteen. Ja ellet ole syntynyt eilen, olet taatusti huomannut, että yhden jälkeen – minkä tahansa yhden – seuraa monta. Niin on elämä rakennettu.

Meidän piti tänään käydä tiimin kanssa arvodialogia. Se sopii näin vuoden alkuun kuin liekitetyn heinäsirkan popsiminen.

Olin päättänyt olla positiivinen, back and forth.

Arvodialogin aloittaminen on yksinkertaista kuin mikä: kirkasta arvot, konkretisoi ja viesti ne.

– Kerätäänpäs tähän vähän arvoja.

-Rakkaus.

-Luottamus.

-Tuli.

-Onko tuli arvo?

-Tässä vaiheessa emme vielä…

-Ilman sisäistä tulta emme saa mitään aikaiseksi! Tuskin edes olemme mitään!

Siinä tuli(!) kirkastettua arvoja. Menimme eteenpäin, koska tuo kuulosti jo konkretisoinnilta ja viestimisenkin haasteet nousivat kirkkaasti näkyviin. Alkukaaoksesta syntyy usein kosmos, siksi itse prosessiin ei tule koskea pitkällä tikullakaan.

-Onko teille jokaiselle selvää, mikä meidän tahtotila on?

-Se on tietenkin kreit!

-Olemme valppaita ja huolellisia.

-Olemme luovia ja innovatiivisia.

-Rakennamme parempaa huomista.

Kyllä! Ihmiset olivat lukeneet sekä meidän strategian että vision ja kaikesta päätelleen sisäistäneet ne. Tuli mieleen kouluajat, jolloin loistin pistokokeissa, joissa edellytettiin yksittäisten käsitteiden osaamista. Elämä on siitä pitäen muuttunut vain helpommaksi: nyt riitti yhden käsitteen osaaminen, koska oli ”menty ihmisiä kohti” eli tiimiydytty. MOT: helppoa ja hauskaa!

-No niin, hienoa! Mikä meidän mymavin (myynti&markkinointi&viestintä) fokus on ensimmäisellä neljänneksellä eli miten autamme asiakasta?

-Entä jos asiakas ei tarvitse apua? Jos se osaa jo?

-Tapahtumat ja videot.

-Koulutukset ja myyntikohtaamiset.

-Yhteisöt ja tapahtumat.

Meillä oli moniosaajia! Olin onnistunut kasvattamaan renessanssi-ihmisiä, joista oli mihin vain kumaran käteni hellässä ohjauksessa. Liikutuin tästä omasta ajatuksestani niin, että jouduin katsomaan hetken ulos kaukana siintävää Rautatieaseman vihreää kupolia ja nieleskelemään kyyneleitäni.

-No niin! No niin! Jos te vielä jaksatte, niin mietitääns tällaista tavalliselle työläiselle vaikeaa mutta teille helppoa asiaa kuin että mihin te tahdotte seuraavaksi kurottaa tältä alustalta, jota meidän yritykseksemme kutsutaan.

-Nappaamaan seuraavan kielletyn hedelmän.

-Vahvan mainepuskurin luominen.

-Kasvattaa markkina-arvoani.

-Viestin ja brändin skaalauttaminen.

Kyllä tämä on vaan niin hienoa, hienoa. Ja kaunista.

Halusin vielä aivan viimeiseksi lopuksi kuulla heidän henkilökohtaisen näkymänsä. Aivan kuten espanjalaisessa baarissa kysytään lukemattomien vino tintojen jälkeen: ¿Algo mas?

-Se on tietenkin luovuuden salat.

-Sisäisen ja ulkoisen asiakkaan tuominen yhteen.

-Johtamisen mieltäminen auttamistehtäväksi.

-Asiakkaan kehityspolku voittavaksi asiakkaaksi.

Ajatella! Seitsemän minuuttia ja me olimme valmiit vuoteen 2018. Tämä oli parempaa kuin miljoonat uudenvuodenlupaukset. Kohonnut olo seuraa voittajaa, inside out.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Bisnestarinoita 100

Bisnestarinoita 100

Monimuotoista motivaatiota

Mitä mieltä sinä olet: kun motivaatio on hukassa, on aika järjestää motivaatioseminaari? Hommataan kelpo kertakorvauksella kunnon tykittäjä, jos saadaan niin sen hetken Nimi, ja annetaan sen ”haastaa” ja ”osallistaa” ja ”panna” (ajatuksia uusiksi). Sitten kun on ehditty olla ääneen ja hiljaa eri mieltä, voidaan mennä jatkamaan elämää neukkareihin? Ok?

En ole kaikkien kivojen kokoontumisajojen synkkä vastustaja (kysymys: mikä sinä sitten olet??) mutta luulen, että tiedän parempia tapoja viettää työaikaa kuin #fakeseminars.

Vaan milloin pieneltä ihmiseltä mitään kysytään?

kysyn vaieten ja hiljaa tottelen.

Niinpä meidät valitut marssitettiin juuri viime kuussa uudistettuun co-working.innovative –työtilaan, meidän kesken ”kovi”. Siellä meitä odotti sellainen lapsen näköinen nuori nainen, Head of Resourcing and Employer Branding Manager, jolla oli tietenkin homma hallussa: uusia työn tekemisen muotoja otsikolla Monimuotoisuusjohtamisen jalkauttaminen. Joka kääntyi mielessäni Muutosjohtamisen jankuttamiseksi – heti oli parempi mieli.

-No, mitäs teille tulee ensimmäiseksi tuosta otsikosta mieleen? Anyone?

Manageri katsoi meitä kysyvästi hymyillen, mutta me vaikenimme hetkeksi kuin Meksikon muuri. Kukaan ei halua keulia ja saada siitä kuraa niskaansa .

-Erilaisia ja samanaikaisia johtamisen tapoja erilaisten ihmisten ja olosuhteitten kontekstissa? ehdotti assarini nokkelana. Onpa hän hyvä. Ehkä pitäisi antaa positiivista palautetta. Mistä hän mahtaisi ilahtua: Skumppapullosta? Julkisista kiitoksista? Pikkubonuksesta?

-Aivan niin! Hienosti sanoitettu, siinä se pähkinänkuoressa, työnantajamanageri kiitteli. – Ja tässä intensiivisessä tuokiossamme on tarkoitus avata vähän, mitä tuo käytännössä tarkoittaa. Sanon jo tässä vaiheessa, etten todellakaan aio liiskata teitä diapläjäyksellä vaan tässä on tämän aamun ainut dia – ta-daa!

Katselimme perus ppt-kalvoa, jonka tummalla pohjalla loisti hämärästi sanoja.

Kevyen tihruamisen jälkeen meille selvisi, että sanat varmaan selkiintyisivät yksi kerrallaan – uutta teknologiaa siis käytössä. Brändimanagerille ropisi pisteitä heti.

-Minulla on tässä seitsemän motivoivaa avainsanaa, ei missään määrätyssä järjestyksessä vaan miten ne missäkin organisaatiossa ilmaantuvat. Teillekin tulee varmaan mieleen kaikenlaisia ajatuksia, kun peilaatte tätä esitystä oman organisaationne tilanteeseen.

Aivan oikein: kaikenlaisia ajatuksia. Ihmetellä esiintyjän turkooseja tennareita. Miettiä, onko hänellä implantit. Pitäisikö tänään ottaa pienet duunin jälkeen. Olisiko aika vaihtaa auto kuten aina tässä vaiheessa kevättä.

– No niin, katotaas vähän, pääresurssi alkoi valaista avainsanoja yhden kerrallaan.

  • Huippukompetenssit kehittyvät erilaisuudessa – aivan itsestään selvää! Mitä me olisimme ilman erilaisuutemme rikkautta? (köyhiä? vielä rikkaampia?)
  • Moninäkökulmaisuus. Innovatiiviset tiimit tulee sieltä, missä moninäkökulmaisuus yhtyy erilaisuuden sietokykyyn. Siedättämistä, siedättämistä vaan.
  • Globaalit vaatimukset tulevat – oletko valmis näkemään globaalit haasteet polkuna parempaan tulevaisuuteesi? (en aina/koskaan)
  • Ongelmanratkaisu – vapaa liikkuvuus ajatusten välillä on avaintekijä todellisten ongelmien todelliseen kohtaamiseen ja ratkaisemiseen.
  • Reiluus – jos sinua kohdellaan reilusti, sinä sitoudut eli olet reiluna ennen kaikkea organisaatiolle.
  • Työntekijätyytyväisyys – mitä tyytyväisempi olet, sitä tyytyväisemmin vaikutat. (vai: sitä tyytyväisemmältä vaikutat?)
  • Mukaan ottaminen – kun kaikki otetaan mukaan, ihmiset ottavat parhaansa mukaan myös töihin eivätkä jätä sitä kotiin, hahaha.

Huumorintajusta lisää plussapisteitä pääbrändille – plop.

Jäin miettimään tuota sanottua niin, etten oikein muista, mille maille lopunajan keskustelu vei. Varmaan puhuttiin johdon sitouttamisesta, siihen liittyvästä organisaation tahtotilasta, HR- ja asiakkuuksien johtamisprosesseiden monimuotoisuutta tukevasta voimasta, toimintakulttuurista, johtamisen kehittymisen mittaamisesta, sisäisesti ja ulkoisesti viestimisestä. Mielessäni alkoi soida Simple Mindsin vanha ralli Life in a day.

Mutta mitä se haittaa? Ehkä jopa parempi, että hommat tulevat kerralla selväksi. Marssimme iloisina joskin kumarassa takaisin kohti työpisteitä, jotka eivät olleet kenenkään omia joten niitä ei voi kukaan meiltä viedä. Tällainen tapa lähestyä asioita keventää mieltä kyllä.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty