Bisnestarinoita 198

Bisnestarinoita 198

Johonkin vaan

En minäkään ole helppo ihminen. Tai sellaisen vaikutelman olen ihmisistä saanut: tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin, ne kärsivät minusta tai minun takiani. Kaikki ihmiset, ei poikkeuksia.

Ehkä osittain siksi kärsin pakofantasiasta. Nimenomaan kärsin, en hekumoi. En ole kuvataiteilija.

Ajattelen, että pääsen täältä jonakin päivänä kauas pois. Ja toivon, ettei se päivä ole kaukana. Ja että kaukana on oikeasti kaukana.

En minä halunnut pahaa kenellekään. Harva haluaa.

Ehkä siksi kaikki tämä johti keskusteluun, joka alkoi kuin huomaamatta kahvin ääressä.

-Muistatko, miten me halusimme oppia ratkomaan ongelmia niin, että ne eivät uusiudu?

Tämä oli puhetta mies miehelle. Ja se kuulosti tutulta.

Tietoisuus omasta kutsumuksesta (yhdistettynä kypsymättömyyteen) pitää ihmisen koossa. Muuten se hajoaa. Katso nyt tätä maailmaa! Kerrankin esimerkiksi käy enemmistö, eivät poikkeukset.

-Ja sitten, katso meitä. Saimmeko jotakin aikaiseksi? Samat ongelmat toistuvat uudelleen ja uudelleen. Ongelmia väistellään ja niistä puhumista vältellään. Pahimmillaan ongelmiin on totuttu niin, että niitä ei edes nähdä. Liian usein ongelmia ratkotaan näennäisin keinoin. Kun todellisia juurisyitä ei ole tunnistettu, huomataan pian, että ollaan jälleen samojen ongelmien äärellä.

-No, ongelmia on kaikkialla, niitä on paljon ja niitä syntyy jatkuvasti lisää. Esiin nousseisiin ongelmiin pitää suhtautua positiivisesti, sillä niitä poistamalla voimme tulla paremmiksi. Kyky nähdä ja ratkoa pieniä ja isoja ongelmia on elintärkeä kyvykkyys millä tahansa toimialalla. Jopa se, että pysyy nykyisellä tasollaan, vaatii, että ongelmia ratkotaan samaa tahtia, kun niitä syntyy. Jos haluaa kehittyä, pitää laittaa uusi vaihde silmään.

-Heh, no, miltäs tuntuu: vedetäänkö läpällä vielä kerran?

-Vedetään vaan: Mitä oikea ongelmanratkaisu tarkoittaa ja mitkä ovat sen keskeiset elementit?

-Rehellisyys ja avoimuus.

-Mitä on kypsä ongelmanratkaisukulttuuri ja miten sitä rakennetaan ja vahvistetaan?

-Pysähtymisen kulttuuri.

-Mitä on A3-ongelmanratkaisumalli ja miten se auttaa parempaan ongelmanratkaisuun?

-Haastaminen ja halu.

-Mitkä ovat ongelmia tehokkaasti ratkovan organisaation tärkeimmät menestystekijät?

-Tiimityö.

-Mitkä ovat kolme yksinkertaista kysymystä, joilla voit heti aloittaa tekemään ihmisistä ympärilläsi parempia ongelmanratkaisijoita?

-Käytännöllisyys.

Tässä kohtaa meitä jo nauratti niin, että vatsojamme nipisteli kuin siellä olisi ollut pieniä, ilkeitä apinoita. Vielä 20 vuotta sitten tällaisilla veivauksilla oli edelläkävijän rooli. Nykyisin niitä myyvät (ja ostavat!) matalaotsaiset surkimukset, joiden elämä on kuolemaakin pahempaa. Nykyisin tämä tematiikka ovat minun top3:ssani poronhoitolain ja maatalousnäyttelyn välissä.

-Those were the days, my friend.

-Totisesti.

Ikävä tällaisesta ilonpidosta seuraa. Vihasin häntä eli itseäni jo nyt. Seuraavaksi täytyisi yrittää päästä hänestä eroon. Tunsin vastustamatonta halua iskeä lyijykynän hänen kätensä läpi niin, että kynä jäisi verisenä törröttämään pöytään kiinni.

Mitä se on, kun vastustamattoman halun vastustaminen ei tunnu missään?

Luulisi että ihminen oppisi olemaan yksinkertaisempi tai oppisi edes jotain. Mutta minunkin luuloni syntyy siitä, että olen nähnyt sellaista jossain elokuvassa.

Armo on hyvä homma mutta kaukana. Siinä on jotakin samaa kuin kerran on joka solullaan aistinut, että huoneessa on oikea nainen.

En tiedä, kuinka kauan voin jatkaa näin.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty

Bisnestarinoita 178

Bisnestarinoita 178

Takkatuli

Täysi-ikäisyyden kynnyksellä yksi fantasiani oli päästä yhden Marikan kanssa mökille takan eteen taljalle alasti makailemaan ja tulta tuijottamaan.

Sitten kuluu vuosia ja viaton takkatuli muuttuu innovaatioiden lähteeksi ja mielen rauhoittamisen ytimeksi. Takkatulen katseleminen on hyvä tapa aktivoida joutokäyntiverkostoa ja tehostaa luovaa ajattelua, ne sanovat.

Ei tässä näin pitänyt käydä.

Kaiken piti pysyä samana. Olla sellaista kuin se oli, kun elämä oli hyvää ja kaikki parempi oli vasta tulossa.

Ja tässä minä istun neukkarissa näiden ihmisteni kanssa, jotka jäävät minulle vieraiksi katkeransuloiseen loppuun asti, ja mietin suhdannevaihtelun vaikutuksia budjettiin. Asia tuntui minusta vielä toissapäivänä mitä tärkemmältä, mutta tässä&nyt maailmankaikkeudessa se on mitä mitättömin.

Kuka tätä muistaa enää parin viikon päästä tai edes huomenna? Tai onko asian kannalta mitään ratkaisevaa merkitystä sillä, osallistunko vai olenko miljoonan kilometrin päässä.

Ei ole. Lopultakin minussa on miestä myöntää se.

Toisin kun rutiini-istuskelu, tämän myöntäminen muuttaa kaiken. Mutta tässä minä vielä hetken istun mykkänä ja suljettuna. Siitä huolimatta, että olen paljon kokoani suurempi muutosagentti.

Ja life goes on.

-Hyvinvointi on nykyisin kova ydin. Jokainen hyvinvoiva työntekijä, ja korostan: te-ki-jä, tuo fyffeä taloon. Tästä meidän kannattaa tehdä sellainen koalatiivinen ykkösprioriteetti.

-Juurikin näin ollen. Helmat hampaissa hyvinvoinnin heinäkasaan peuhaamaan!

-Voisitko, Marika, kerrankin ottaa jotakin vakavasti?

-Kuulitteko? ”Kerrankin”. Mistä nämä naista alistavat valtarakenteet saavat energiansa ja uusiovoimansa, kun ne voivat näinkin hyvin? Onko kyse kuitenkin siitä, että suurin hyvinvoinnin este on alitajuinen haikailu menneeseen ja sovinistiseen hegemoniaan?

-Oletko romuttamassa koko järjestelmää vai haikailetko sinäkin vain etuja, palkankorotuksia ja oman asemasi vahvistamista?

-Tuolla asenteella ei hyvinvointia lisätä! Harmi ettei kuolemantuomio ole enää käytössä tässä organisaatiossa.

Tällaista on vaikeaa kuunnella selvin päin, ymmärrätkö sen?

Olisiko minun puheillani kuitenkin merkitystä?

En jaksanut, koska olin lamaannuksissa enkä halunnut lisätä kärsimystä, joka kuin itsestään seurasi kipua tässä maailmassa.

Kyllä siinä on syytä vain istuskella ja tuijottaa tylsämielisenä esityslistaa, joka oli ajat sitten jo käsitelty.

Kuvasiko se meidän organisaation vahvuutta, että meillä oli varaa tähän istuskeluun

sen sijaan että olisimme pakotettuja oikeisiin töihin?

Tätä voi pitää vahvana viestinä!

Onneksi vaihtoivat aihetta, mokomat.

-Mitkä on ne kolme asiaa, jotka tekee meistä valmennusmekan?

-Se on helppoa, sillä tänne on kerääntynyt käsittämätön määrä pääomia ja planeetan parhaita aivoja.

-Ja ne kolme asiaa?

-Laajennamme bisnestä itseohjautuvien autojen vuokraukseen, kunnes olemme onnistuneet kehittämään itseohjautuvan valmentajan. Otamme askeleen älyvaatteiden kehittämiseen, kunnes suurin osa asiakkaistamme pukeutuvat niihin, minkä jälkeen luomme synkronoivan algoritmin edellä mainitun valmentajan ja asiakkaan välille. Kolmanneksi sijoitamme uuteen start-uppiin nimeltä Automaattinen tunteidenkäsittely. Se ratkaisee myös meidän työläisten hyvinvointiongelmat.

Hyvin puhuttu, Marika. Tiesin, että sinusta on vielä johonkin. Onhan meidät kuin tehty luomaan suurempaa, helpommin ja paremmin.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty