Alistamisen ja sorron historia

Vt. toimari oli tiukkana niin että nuttura tärisi.

-Tämä vaatii nyt saatana selityksen! Ei tällä tavalla voi ryssiä hommia ilman että niistä otetaan vastuu! Ja vapaaehtoisia vastuun kantajia tarjolla taas leipäjonon pituudelta, niinkö?!

Katselimme siinä vaivihkaa toisiamme, minä ja evoluutioketjussa minusta suoraan polveutuva Management Leader. Eikä siinä mitään: ennenkin tässä selitelty. Koska se on sitä, mitä epätäydellinen maailma ihmiseltä kaipaa.

Selitykset, tuo uusi öljy ja kevään musta.

-Tietojärjestelmämme ei ole ajan tasalla, koska alkusäädön jälkeen sitä päivitetään vain kaksi kertaa vuodessa…, yritti ML vakavissaan.

-Tietojärjestelmä my ass! Jopa sinä pystyt parempaan.

-Mutta normaalitilanteen ohjauslogiikka…!

-… ellei logiikka nyt mene kiinni, niin täältä tulee sellainen oikosulku, ettei se oikene enää koskaan!

Kun yksi ovi ei avaudu, toisen saa pidettyä kiinni.

-Minusta asioita ei pitäisi käsitellä enää vain vierauden ja ulkopuolisuuden kokemusten kautta.

Yllätin itsenikin neroudestani, joka sanojeni kautta ”loi tilaa”. Vt:n tällainen sai puolestaan aina hämmennyksiin. En voi väittää, etteikö se olisi ollut tarkoituksenikin. Ja siksi toisekseen: on minun välillä ajateltava itseänikin.

-Haluat siis kritisoida nykyistä järjestelmää.

Tämä oli vt:tä parhaimmillaan. Sen sijaan että hän olisi kysynyt, hän vain totesi. Tämä oli juuri tätä alistamista, jota saattoi asemansa turvin harjoittaa rajattomasti. Miltä apinakaudelta meidän toiminta oikein on?? Joku tuntematon sortaa sinut olemisen tilaan, jossa et ole enää itsesi.

Muutenkin kaikki oli tässä kohtaa vasta arvailua. Emme tienneet, mitä olimme tehneet tai jättäneet tekemättä. Pakko lähteä haastamaan.

-Kotiako tässä sitten pitäisi leikkiä?

Sain ääneeni aitoa uhkaa samanaikaisesti, kun koko farssi oli minusta turhalullimisen pahinta lajia.

-Et siis usko, että ihmisenä elämisessä on yhtä monta sävyä kuin on ihmistä?

Eli kyllä vt:kin osasi, ei siinä. Mutta minä löysin sisäisen palopuhujani, syöksemisen vulkaanon.

-Miksi uskoisin?! Yksilöllisyydellä ei rakenneta maailmoja, siinä tarvitaan yhteisyyttä, ihmisten loputonta halua toimia yhdessä! Kun lopetamme typerän kärsimättömyytemme emmekä anna itsemme pettyä vastoinkäymisistä, silloin vasta ovet avautuvat demokratialle!

-Mistä tuo taas tulee? Ja jos saan kysyä: mihin tuollainen johtaa?

-Siihen, että ihmisistä tulee sisäisesti motivoituneita, organisoituneita ja määrätietoisia! Ei mitään hetken lapsia vaan ihmisiä, joille esimerkiksi väärässä olemisen myöntäminen on helppoa kuin Hesburgerissa käyminen.

Yllätin itseni osa 2. Olin vain työntänyt kaiken viisauteni mieleni taka-alalle, mielen Sysmään. Mutta vain hetkeksi.

-Tämäkö on sinun tapasi pelastautua laivasta ennen kuin se uppoaa? Siitä vaan Titanicin pelastusveneisiin, niinkö?

Lopulta kaikki tilanteet aina johtavat minun ja vt:n kaksintaistelupuheluun,

ja koko muu maailma katoaa ympäriltä. Koska en heti vastannut, vt. jatkoi.

-Koska teillä ei tunnu olevan edes etäisesti kunnollista selitystä millekään, määrään teille kahdelle yhteisveron.

Nielaisimme ML:n kanssa kuuluvasti. Mikään ei olisi pahempaa yhteisvero: se veisi puolet palkasta mutta pahinta olisi etuisuuksien menettäminen. Minussa heräsi sisäinen yrittäjä, koska olen taistelija, tekijä ja uhmakas.

-Ennenkin olemme kääntäneet tappion voitoksi, oppineet virheistä ja kokeilleet uutta! Tiedän jo, miten me tämän teemme. Ketterä ehdotuksesi imago- ja brändivaihdokkaasta on niin tää siison!

Tiedän, että se oli epätoivoinen nuolaisu vt:n suuntaan.

Laitoin kaiken yhden kortin varaan. Tämä oli minun kontaktipintani, sen viimeinen rintama. Ja ihme tapahtui.

-Olinko sittenkin väärässä? Ehkä et todellakaan halua paeta vastuutasi.

Mikä tässä oli parasta? Pelastautuminen? Että vt. osoittautui taas hölmöksi äidillisen hymynsä kanssa? Vaiko se suuri oivallus, että totuus on joskus paha?

Olin niin helpottunut, että olisin voinut lauleskella sateessa. Kun et halunnut nähdä kasvojani, katso nyt takapuoltani, ajattelin ja hymyilin vt:lle takaisin.

Ja parasta oli oikeasti se, että ML tarjoaisi Suurelle Pelastajalleen kierroksen toisensa jälkeen. Tonight only.

(jatkuu)

By Jorma Vähäpysty